Olipahan vilkas viikonloppu viikko sitten. Lauantai meni töissä niin tädillä kuin sedälläkin ja sunnuntaina hoidettiin sujuvasti yksi syysmuutto. Kolmen Lontoon vuoden jälkeen esikoinen palasi takaisin kotimaahan ja asettui asumaan ja opiskelemaan Helsinkiin. Opinnot alkoivat jo elokuun lopulla, mutta omaan opiskelijakotiin lapsi pääsi muuttamaan vasta kun syyskuu kääntyi lokakuuksi.
Pieni omaisuus oli edelleen kotona Savonlinnassa ja jotenkin tavaranpaljous piti saada siirretyksi 350 kilometrin päähän. Junalla tai linja-autolla kapsäkkien kanssa homma ei hoituisi. Siispä isä vuokrasi pakettiauton ja lastasi valmiiksi pakatut nyssäkät kyytiin lauantaina ennen iltavuoroa palkkatyössä.
Sunnuntaiaamuna kaksikymmentä vaille kahdeksan olimme jo matkalla kohti pääkaupunkia. Sää oli tälle kesälle tyypillinen eli kostea.
Aika autiota oli tien päällä tässä vaiheessa.
Syksyinen maisema hiveli matkalaisten mieltä. Sadekin jo hellitti.
Tie vei eteenpäin ja auto nieli kilometrejä. En malttanut edes neuloa, kun piti ihailla ohikiitäviä näkymiä.
Joisssakin notkelmissa usva muutti maiseman mystiseksi ja kiehtovaksi.
Loppupäivästä ei olekaan kuvia. Helsingissä oli paljon tietöitä ja lopulta olimme perillä kohteessa himppusen ennen yhtä. Varovasti kiikutimme tavaroita sisään esikoisen uuteen kotiin. Yksiön lattiaa ei voinut täyttää äärimmilleen, sillä ensin piti koota kasaan kotoa tuotu iso vaatekaappi. Kun se oli valmis ja nostettu seinää vasten, oli sängyn kokoamisen vuoro.
Katselin kelloa ja huolestuin. Tarkoitus oli käydä vielä Ikeassakin, molemmat opiskelijat olivat vailla uusia huonekaluja. Kun setä rakensi sänkyä, me naiset ruuvasimme ruokapöytään jalat kiinni. Esikoisen ikätoveri ja koko perheen vanha tuttu Karoliina alkoi ruskistaa jauhelihaa ja me kuopuksen kanssa aloitimme vimmatun tavaroiden sisäänroudauksen.
Kun auton takapaksi oli melkein tyhjä (siellä oli enää yksi hervottoman painava kirjakassi ja esikoiselle Facebookin kirpparilta löytynyt jääpakastinkaappi) ja sänky valmiiksi koottu, pidimme ruokatauon. Esikoinen oli tehnyt valmiiksi herkullista lohikiusausta ja lisäksi oli tortilloja.
Heti syötyämme minä ja kuopus säntäsimme puolijuoksua Helsingin keskustaan. Emme kaikki viisi millään olisi mahtuneet matkustamaan Ikeaan pakulla, joten käytimme hyväksemme ilmaista Ikea-bussia. Tarkoitus oli tulla takaisinkin samalla tavalla, mutta eihän sieltä huonekaluparatiisista niin nopeasti selvitty. Kukkurainen ostosärry ja pari kärryllistä litteitä pahvilaatikoita mukanamme suunnistimme kassoille hetkeä ennen sulkemisaikaa. Parin tunnin tehokas säntäily Ikean käytävillä oli todellakin tuottanut tulosta!
Setä, esikoinen ja kuopus matkustivat esikoisen kämpille pakulla, minä ja Karoliina ajelimme herroiksi taksilla. Piti joutua pikaisesti perille, sillä kirjeystäväni vuosien takaa oli tulossa tuomaan heillä säilytyksessä olleita esikoisen tavaroita. Hellä oli mukanaan kahvit termarissa, ja kylläpä kahvi maistuikin!
Päivä oli ihana ja muutto sujui hyvin. Kotimatkalle pääsimme lähtemään hirmuisen myöhään ja silti esikoiselle jäi todella paljon järjesteltävää ja lipasto koottavakis omin avuin. Mutta lähtemistä ei voinut enää viirata, sillä vastassa oli kuopuksella koulu- ja meillä työpäivä. Kuopus jätettiin kotiinsa Mikkeliin ja me sedän kanssa kurvasimme kotipihaan aamuyöllä kahden aikaan. Onneksi minulla oli seuraavana päivänä iltavuoro ja sedällä yövuoro. Ei tarvinnut pitkään unta odotella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti