Tiesin, että yksi yötyöläinen koisaisi pitkälle päivään ja suunnittelin aloittavani pesu-urakkani sieltä, missä vähiten häiritsisin nukkuvaa karhua.
Hyvin suunniteltu homma kirjaimellisesti vesittyi kun taivaalta tuli vettä kuin Esterin p... siis sieltä, tiedättehän..? Rutikuivan luonnon puolesta iloitsin, samoin tyhjänä ammottavien kasteluvesiastioiden. Kyllä tämä sääilmiö oli enemmän kuin tervetullut, vaikka tädin tuumat pitikin pistää uusiin puihin.
Mutta mitäs sitä sitten tekisin? Silitettävää oli vuori, pölyjen pyyhkimistä olisi vähän joka paikassa, sillä havupuiden siitepöly on avoimista ovista ja ikkunoista tunkeutunut sisätiloihinkin laskeutuen kattavaksi kerrokseksi kaikille pinnoille. Kuohuviinilasit ja isot salaattikulhot pitäisi kaivella varaston uumenista ja tiskata. Ulko-ovi pitäisi pestä. Jääkaappi ja sähköuuni odottavat puunausta... Yhtä sun toista askaretta oli vielä listalla, mutta kun ei saanut kolista...
Okei, siis voisin mennä kaupungille etsiskelemään yhtä mielen päällä olevaa asiaa ja pistäytyä samalla kirpparillakin. Mutta sataa... sateenvarjon alla kävellen matkaan tärväytyy liikaa aikaa, kun ihan oikeasti kotitöitäkin pitäisi tehdä... Siis sadekamppeet niskaan ja pyörän selkään!
Että muuten sitten satoikin! Goretexini liimautuivat ihoon kiinni silkkaa ylenpalttista kosteuttaan... Olisi pitänyt alle pukea puuvillaista pitkähihaista, mutta toisaalta sitten olisi kuumuus kostuttanut sisältä päin. Niin tai näin, märkää oli mutta perille pääsin!
Pyörää parkkiin asetellessa muistin yhden oleellisen jutun. Kurja todellisuus iski päin näköä. Voihan kehvatsu! Koko avainnippu oli jäänyt kotiin käsilaukun sivutaskuun! Aargh... pikkuisen haastetta päivään!
En voinut lukita pyörää, sillä en halunnut sen lähtevän yhdenkään pitkäkyntisen matkaan omille teilleen. Toisaalta en voinut kaahata läpi rankkasateen kotiinkaan, sillä siellä oli vain se nukkuva karhu. Nyt olivat hyvät neuvot kalliit! Monta tuntia pyöräilyä houkuttelisi kyllä, mutta kun tuo sää nyt ei sattunut suosiollinen...
Plan B lähtikin sitten muhimaan nupissani. Työpaikka olisi tuossa kiven heiton päässä... Siellä on ne henkilökunnan eteiset, joissa ei yleensä liiku kuin talon omaa ja läpirehellistä väkeä. Jospa parkkeeraisin ajopelini sinne? Joo!
Mutta eihän minulla ollut työpaikankaan avainta mukana. Onneksi apu oli puhelinsoiton päässä. Työkaveri tuli ystävällisesti avaamaan oven ja yhdessä naureskeltiin tätä ihmisen hajamielisyyttä. Ongelma ratkaistu hetkeksi! Ei kun kartsalle!
Hieman nahkeilta varusteeni tuntuivat, kun kirpparin ovesta astuin sisään. Mutta siellä kierrellessä vaatteet kuivuivat kyllä, vaikka olivat edelleen tädillä yllä. (Höperö tekoteennäinen runoilu, mutta sormet sen ihan itsestään tuohon nakuttelivat. Annan olla.) Koska kotiin en pääsisi moneen tuntiin, kiertelin kirpparia rauhassa ja ajan kanssa. Sehän tietää tietysti sitä, että löytöjä tein. Ei se mitään... vastahan veimme 12 (!!) pussillista tekstiilejä kierrätykseen (tädin ja kuopuksen rätei ja lumpui), joten tasapainon vuoksi pitää äkkiä ostaa uutta tilalle. (No ei. Tarkoitus olisi edelleen käydä kaappeja ja komeroita läpi karsimisvaihteella.)
Mitä sieltä sitten löytyi niin tarpeellista, että menin lankeamaan?
Iik,miten ihana ja aivan minun väriseni ja juuri sopivan kokoinen Minea Blomqvist -softshell-takki, vaivaiset 3 €.
Prisman muovikassillinen epämääräisiä lankanyssäköitä. Maksoi kokonaisen kympin ja tätä harkitsin tosi pitkään. Tarvitseko todella? Raaskinko maksaa? Vastaukset edellisiin kysymyksiin ovat: ei ja en. Mutta ostin silti. Olihan joukossa kokonainen ja melkein kokonainen kerä Seitsemää veljestä (ahkeralle neulojaäidilleni) ja pari kerää houkuttelevan väristä Puroa. Lisäksi kasassa oli laadukkaita puuvillalankoja sekä ohutta virkkauslankaa ajatellen niitä vime joulun alla hitiksi nousseita virkattuja valopalloja, joita en itse vielä ehtinyt kokeilemaan... Optimistisesti kuvittelen syksyllä saavani jostakin aikapankista lisää tunteja päiviini.
Kirjan tuki tai teline vaikka kuvalle tai ruokalistalle. Maksoi PALJON eli kolme euroa. Mutta koska jo sieluni silmin näin sille monta käyttötarkoitusta, en voinut jättää telinettä myyntipöytään. Sininen pellavaliina maksoi vain euron. Olihan se kotiutettava maailmalta Kotoselle.
Leikekirja 2 €. Koska minulla on niin älyttömästi sitä vapaa-aikaa, jolloin ei ole mitään tekemistä, niin ostinpa iltojeni iloksi vähän pikku puuhasteltavaa... Äly hoi, tulisitko jo takaisin?
Saaliineni poistuin paikalta ylen tyytyväisenä. Seuraava etappi oli sitten se varsinainen syy, miksi sateeseen ylipäätään lähdin. Kappahl oli muistanut vetävällä tekstiviestillä. 30 % alennus ostosten loppusumasta. Josko täti juhlamekkonsa alle uuden alusvaatteen hankkisi? Hakemani löysin, lisäksi törsäsin ostamalla uuden tunikan/mekon ja juhlallisen pitsipaidan jo viime kesän löydön eli hempsukan hameen yläosaksi. Näistä ei ole kuvia. Vielä.
Tässä vaiheessa suolisto alkoi protestoida tyhjyyttään. Kotona olisi ruokaa, mutta lukkojen takana. Ihan pakko (heh) oli siis pistää roposensa likoon ja tukea omalta osaltaan jotakuta kaupungin kahviloista. Pressoon astelin toiveikkaana, sillä raastepöydän antimia olisin mielelläni popsinut. Muuta kipposet ammottivat tyhjyyttään eikä tarjonta muutenkaan näyttänyt tällä kertaa mitenkään houkuttelevalta. Kaihoten muistelin Mikkelin Cafe Stellan runsasta ja erittäin monipuolista salaattipöytää.
Koska Pressossa vedin vesiperän, suunnistin tsekkaamaan HerkkuPekan tarjonnan, Siellä oli salaattipöydässä kupit kukkuroillaan ja valinnanvaraa minunkin makuuni. Ainoa huono puoli HerkkuPekassa on hinta, varsinkin kun valikoima ei ole välttämättä mikään erikoinen. Nytkin jäin kaipaamaan perunasalaattia, mutta onneksi oli sentään kananmunanneljänneksiä otettavissa. Ja eityinen herkkuni oli tällä kertaa vesimeloni, namskis! Positiivista oli myös kipollinen erilaisia siemeniä, joista sai mukavasti purutuntumaa muuten melko pehmeään annokseen.
Jälkiruoaksi join kahvia. Se kuuluu hintaan. Koska se juhlamekko vaatii päättäväisyyttä, en ottanut kahvin kaveriksi mitään makeaa. Musta kahvi paljaaltaan ei maistu, mutta kun kahvin sekaan lorauttaa tilkkasen maitoa, niin ei mitään pullapuolta edes kaipaa.
Kahvilan pöydässä ajan kanssa istuskellessani päivitin Facebookiin kurjan tilanteeni. Yritin kyllä vääntää päivitykseen hilpeän sävyn, mutta siitä huolimatta melkein heti soi puhelimeni. Kuopus soitti huolissaan Juvalta, jossa oli suorittamassa autokoulun viimeistä osiota, että mitä minä nyt teen ja olenko päässyt jonnekin sateensuojaan. Ihana huolehtivainen lapseni!
Kuopus oli jo tulossa kotiin päin, mutta matkaa on ja aikaa vielä vierähtäisi ennen kuin he ehtisivät kotikonnuille. Ei se mitään, johan tässä olin monta tuntia tehokasta kotityöaikaa tärvännytkin, että menköön sitten joutilaisuuden piikkiin koko päivä. Ei sitä aina niin tehokas tarvitsekaan olla. Kai...
Loppujen lopuksi kaikki hyvin, loppu hyvin. Olin saanut sen, mitä lähdin hakemaan ja aika paljon muutakin. Olin saanut huhkimisen keskelle pakkovapaan, josta osasin ottaa ilon irti. Vielä illalla ennätin kotona puunata paikkoja ja mm. kokata kuopuken kanssa tolkuttoman hyvät täytetyt paprikat. Ne olivat niin hyviä, että söimme ne suihimme ennen kuin edes muistin, että olisihan niistä voinut muistoksi kuvan napata.
Niin ne lomapäivät vierivät. Torstai oli neljäs, perjantai jo viides. Perjantailta ei tule omaa postausta. Se sisälsi silkkaa siivousta, joka ei niin mediaseksikästä ole, että siitä kokonaisen jutun vääntäisin.
Nyt on lauantaiaamu. Tehtävälistalla on vielä toivoton määrä tekemättömiä tehtäviä. Mutta luulen, että silti sisällytän päivääni vanhaa ja vintagea. Perästä kuuluu.
No olipas tätillä taas seikkailut! Ja pelkkää kahvia joit, mitä ihmettä? Mulla ei tätä menoa kohta mahdu mikään mekko tahi vaatekappale päälle, mutku... En vaan pysty kieltäytymään... Mielenkiinnolla ootan, mitä vanhaa ja vintagea on luvassa :)
VastaaPoistaKyllä minäkin kaikkia herkkuja kieli pitkällä katselen... enkä kieltäydy kaikesta, mutta yritän silti olla sinnikäs, että mahtuisin uuteen lakkiaisia varten hankkimaani mekkoon...
PoistaOlipa aika vaiherikas seikkailu joka kuitenkin meni hyvin:-)Joskus on hyvä pitää joutopäivä.
VastaaPoistaJouduit ilmeisesti sitten ihan kunnon rankkasateeseen? Kuinka pitkästi pyöräilit ja eikö rankkasade päässyt sun Goretexeistä ollenkaan läpi? Eikö paita ollut yhtään märkänä? Asia kiinnostaa koska mulla itselläni vesisateessa pyöräily on melkoinen ongelma kun mulla ei ole sadevaatteita. Viikko sitten jouduin pyörän kanssa ihan kamalaan rankkasateeseen 25 minuutiksi. Hupullinen tuulipukuni hylkii vettä mutta ei ole todellakaan mitään Goretexiä ja rankkasade tuli samantien läpi niin että kastuin aivan läpimäräksi. Litimärkää paitaa ja tuulitakkia oli ihan toivotonta saada perillä kuivumaan. Kannattaisiko minunkin ostaa jotkut Goretexit? Minkä merkkiset vaatteet sulla on ja voitko suositella sellaisia?
Kiitos värikkäästä postauksesta!
Hei, kiva kun löysit Kotoselle :)
PoistaPyöräilin neljä kilometriä ja vettä satoi ihan kunnolla. Takkini on Luhdan takki ja siitä ei kyllä vesi tullut ollenkaan läpi tuolla kertaa. Housut ovat jotkus Citymarketista ostetut ulkoilupuvun housut eikä niistäkään vesi tullut läpi. Goretexiä olisi kalliitakin merkkejä, mutta ei sellaisia näillä palkoilla raaski ostaa, mutta kertovat, että ne ovat todella hyviä. En uskalla suositella mitään merkkiä, mutta koska olen työmatkaliikkuja säässä kuin säässä, yritän satsata edes vähän tuohon varustukseen.
Voi että sulla on ihana reipas sadesäätä uhmaava asenne:-)
VastaaPoistaSun Goretexit pitävät kyllä vettä ihan ylivoimaisesti paremmin kuin mun tuulipukuni. Kastun aivan läpimäräksi tuollaisessa vesisateessa. Tänäänkin kastuin aivan läpimäräksi kun jouduin kävelemään bussipysäkiltä puoli tuntia kaatosateessa. Vesi meni ihan helposti tuulitakin ja -housujen läpi tehden olon todella märäksi ja viluiseksi.
Jos Goretexit ovat noin kätevät ja mukavat vesisateessa niin ilmeisesti minunkin kannattaisi sijoittaa niihin kun joudun kuitenkin pyöräilemään ja kävelemään säässä kuin säässä. Ja voin vakuuttaa että ilman Goretexejä kaatosateessa pyöräily ja kävely ei ole yhtään kivaa kun vesi tulee heti tuulipuvusta läpi.
Minulla on periaate, että työmatkat kävelen/pyöräilen säässä kuin säässä. Ei ole huonoa säätä, on vain asennoitumiskysymys :) Ja nykyään onneksi saa niin hyviä vaatteita, että selviää niin pakkasesta kuin sateestakin.
PoistaOlen minäkin kastunut sateessa läpimäräksi. Kotiin tullessa se ei niin haittaa, mutta on aika inhottavaa, jos joutuu työpäivän viettämään märissä vaatteissa. Siksi yritän ennakoida sateen ja varustautua siihen, mutta on minulla toisaalta töissä vaihtokamppeetkin, jos sade ihan pääsee yllättämään puskista. :)