Alkuperäinen ylevä ajatukseni oli, että tässä blogissa ei töistä puhuta. Lepsuuksissani olen aikojen saatossa pari lapsusta päästänyt suustani... eikä kun sormistani. Jokunen viittaus työelämään on tullut tehtyä, mutta onkos se ihme, kun työ vie normaalista arkipäivästä leijonanosan.
Tänään mennään sitten täysillä ja tietoisesti rajan yli. Mutta! Kyseessä ei ollutkaan mikään normityöpäivä enkä muutenkaan syvenny asiaan vaan sujuvasti asian viereen. Päivä oli yhteistyön lujittamista yli kuntarajojen ja yhteisen työkalun hiomista toivottuun ja kehittyneempään suuntaan. Toiminnansuunnittelupäivään mennessä oli mielessä monta kysymystä ja pois tullessa niitä kysymyksiä oli päähän pälähtänyt toinen mokoma lisää. Vaan silti pitäisin päivää hyvinkin onnistuneena.
Koska kokoustimme naapurikaupungissa, piti matkaan lähteä jo anivarhain. Työmatkapyöräily läpi heräilevän kaupungin oli hämmentävän hienoa, sillä maisema pisti taas parastaan.
Vain kerran stoppasin ajopelin ja kaivelin kännykän laukun taskusta nappaillakseni pari aamuista laukausta. En ole tullut opetelleeksi kännykän kameran hienouksia, joten räpsyt ovat mitä ovat.
Työpaikan parkkipaikalla tapasin muut matkaan lähtijät ja pyörä jäi sinne parkkiin. Melko aikaisin olisi pitänyt lähteä polkemaan, jos olisi meinannut pyöräillä Mikkeliin saakka. Tuskin olisin ehtinyt aloitusajaksi paikalle, vaikka olisin lähtenyt fillaroimaan aamuneljältä.
Kokouspaikalla meitä odotti tilaisuuden järjestäjien lisäksi hyvät voileivät ja maukas kahvi.
Kahvittelun jälkeen oli vuorossa asiaa tovi ennen kuin säntäsimme kevätlaitumille kuin vasikat... eikä kun lounastauolle. Työkaveri oli tutkinut netistä, että CafeStella tarjosi kermaista kanakeittoa, joten suunnistimme sinne. Siellä oli loistava salaattipöytä, keitto oli kuumaa ja herkullista ja koko kattauksen kruunasi hyvä puolukkarahka, jota ei oltu pilattu liialla makeudella. Hintaa tälle herkuttelulle tuli vaivaiset 8 €. Suosittelen lämpimästi!
Lounastauko oli riittävän pitkä ruokailuun ja vielä rauhalliseen palaamiseen takaisin koulutuspaikkaamme. Hämmästelimme helteistä keliä, joka suorastaan paahtoi torilla käyskentelijää ja kummastelimme räjähdysmäisesti vihertynyttä luontoa.
Kokoustaminen jatkui vielä hetken yleisillä asioilla ja ryhmätöillä. Ennen kuin arvasimmekaan oli jo iltapäiväkahvin aika.
Ryhmätöiden purkamisen jälkeen oli aika sonnustautua kotimatkalle. Olipa päivä mennyt sukkelasti!
Kotona olin jo viiden tietämissä, mutta en oikein osannut tarttua mihinkään toimeen. Lopulta istuin tv:n äärellä tuojottamassa Emmerdalen ja sen jälkeen painuin pihalle sipistelemään talven jäljiltä räjähtäneitä kukkapenkkejä. Juuri mitään en lopulta saanut aikaiseksi, mutta kurren kanssa sentään vähän seurustelimme...
Huomenna onkin pyhäpäivä keskellä arkiviikkoa. Saapas nähdä, mitä kivaa siihen keksin kehittää...
Mitä...mitä...Kyrre oli teiän pihalla. Toivon mukaan opastit jatkamaan matkaa virran toiselle puolelle oikeaan vierailupaikkaan :-)) Tai jos se ei vaikka ollutkaan SE Kyrre?
VastaaPoistaKovin kiireinen kurre tuntui olevan, että ehkä se oli jo huomannut hairahtuneensa syrjäpoluille. Jo se siis oli SE kyrre. :)
Poista