Mikä se on tämä lämpöaalto, joka on rantautunut tänne Itä-Suomeen ja saanut luonnon kertaheitolla kesävermeisiin? Ihmisetkin ovat vaihtaneet raskaat talvitamineet kesäisempiin kuteisiin, mutta millään ei vielä meikäläisellä mene jakeluun, että ulkona voi oikeasti olla hirmuinen helle. Tulee kiskottua niskaan ihan liian lämpimät vaatteet.
Aurinko aloitti kunnon kilottamisen jo anivarhain. Heräilin normaaliin työaamun rytmissä, mutta en halunnut vielä silloin nousta. Lopulta kahdeksan jälkeen kömmin pois petistä ristiselkä valittaen. Ei pitäisi liian pitkiä pätkiä pötkötellä punkan pohjalla.
Tuskin olin aamupalan nielaissut, kun kuopuskin heräili. Aamukahvin hörpättyään kuopus pisti meille korttitehtaan pystyyn ihan suit sait ja sen kummempia miettimättä. Materiaalia oli taas hankittu yllin kyllin ja ylikin. Mutta kun emme kaupassa tarkkaan osanneet hahmottaa, mitä lopulta haluaisimme. Piti pikkuisen testailla.
Lopulta korttitehtaan tahti oli sellainen, etten yhtään ehtinyt vaiheita kuvata. Ehkä hyvä niin, sillä kuopus oli menossa puolilta päivin töihin ja sitä ennen oli tarkoitus saada homma selätettyä. Lopputulos on tässä:
Kortit ovat kompromissi. Minulla oli ihan toisenlainen visio, mutta kuopus halusi suurin piirtein tällaiset yo-kutsut ja vetosi siihen, että kyse on kuitenkin hänen juhlistaan. Ei käynyt kiistäminen.
Kupinaluspaperin alle suikaloimme kolmenlaista erilaista taustapaperia. Olimme ostaneet paketin skräpäyspaperia, mutta siinä oli aina vain kaksi samanlaista arkkia ja arkkien koko oli vaivainen A5, joten yhdestä paperista saatiin hädintuskin taustat neljään korttiin. Taustapahvin päälle liimattiin kaksipuoleisella teipillä pikkuinen kakkupaperi eli kahvikupinaluspaperi. Koko komeus koristeltiin valmiilla koristekuvioilla eli ylioppilaslakilla, lyyralla ja ruusulla. Lakin ja lyyran alle laitoimme kohoteippipaloja ja ruusu kiinnitettiin kaksipuolisella teipillä, Kutsu-teksti on ääriviivatarra.
Tekstit kortteihin mietitään, kirjoitetaan ja tulostetaan myöhemmin. Vielä ei ole kiire. Kutsut pistetään postiin vasta lopullisten tulosten tultua.
Kuopuksen lähdettyä töihin ryhdyin laittamaan ruokaa lopulle poppoolle. Perunapussista löytyi sydämen muotoinen peruna. Aika sympaattista! Kuva siitä on tämän postauksen ensimmäisenä.
Iltapäivällä hyppäsin kenkiin ja lähdin tallustelemaan kohti keskustaa. Samalla ikuistin kevättä.
Päiväkävelyllä oli kaksi päämäärää. Ensin ajattelin käydä ihastelemassa Linnankadun näyttelytilassa Kaisa Turtiaisen näyttelyä Sureksi en tahdo ma. Kun lähestyin kohdetta, aloin epäillä, noinko sinne pääsisinkään... Kadun varrella vielä varmistin julisteesta, että auki pitäisi olla.
Avasin portin ja astuin pihaan...
.... aika autiolta vaikutti. Kävelin kuitenkin vielä kokeilemaan ovea.
Ovi ei auennut. Olisihan se pitänyt arvata, ettei näyttely olisi pyhäpäivänä auki. Mutta kun siitä ei erikseen ollut mainintaa, niin tulin tehneeksi turhan toivioretken.
Päiväkävelyni päätepisteeseen ei ollut pitkä matka, mutta olisin perillä aivan liian aikaisin. Siksipä siis katselin ja haistelin kevättä...
... ja suunnistin Lippakioskille nauttimaan kevään ensimmäisestä pehmiksestä. Siellä oli muutama muukin!
Kesän uutuus on laktoositon lakritsipehmis ja sitä oli tietenkin maistettava. Otin lakulle kaveriksi vaniljaa ja että olikin suun mukaista!
Nuoleskeltuani tötterön tyhjäksi, minulla oli vieläkin liikaa aikaa. Pirautin kummitädille, jonka koti oli melkein vieressä. Hän ei sattunut olemaan kotona, mutta sanoi tulevansa tuota pikaa. Patsastelin pitkin Olavinkatua odotellessani kummia ja enkös vain yllättäen törmännytkin kummin poikaan eli omaan serkkuuni. Muutaman sanasen ennätimme vaihtaa ennen kuin kummi porhalsi paikalle.
Kummi oli äskettäin Prahassa käymässä ja oli siellä ajatellut kummityttöäänkin. Herttaista! Sain siis yhdistettynä tuliaisena ja syntymäpäivälahjana karkkeja ja veikeän pienen kissan.
Kummilla oli ollut sama suunnitelma kuin minulla, joten pikapuoliin lähdimme kohti Linnalaa ja Linnan Lausujien kevätmatineaa. Täti jäi aulaan odottelemaan ystäväänsä, joka hänen piti tavata matineassa. Sovimme, että varaan heillekin paikat.
Etsivästi katselin, minne menisimme. Kolmea vierekkäistä tuolia ei enää ollut monessakaan paikassa. Toiseksi takimmaisessa rivissä oli paikkoja enemmänkin. Suunnistin sinne ja ensin ajattelin jättää yhden tyhjän tuolin väliin jonkun tuntemattoman viereen. Tulin ajatelleeksi, että yksittäiset paikat ovat hankalia, joten ajattelin kysyä istujalta, oliko paikka hänen vieressään vapaa. Ja ihmeiden ihme! Siinähän istuikin hyvä ystäväni! Olin mielessäni miettinyt, kysyisinkö häntä kanssani matineaan, mutta koska meillä on jo tapaaminen sovittu huomiselle, ajattelin että tänään en häntä vaivaisi... Ja sitten tapasimme sattumalta ja saimme nauttia keväisestä runokattauksesta kuitenkin vierivieressä. Ystäväni totesikin, että joskus elämä antaa enemmän kuin siltä edes älyää pyytää.
Matinea alkoi minulle ennestään tuntemattomalla Uuno Kailaan runolla Kevät.
Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa. Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan. Lounatuuli on oppinut puhumaan ja tuo viestejä ihmiselle.
Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Päästä kaipaiuksen häkkilintu valloilleen ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä lokkiparven parissa.
Anna sen lentää levottomin siivin, kurkien keralla kauas kattojen yli jonnekin, toiseen
maailmaan, vainioille, jotka odottavat, korpeen, jossa elämä herää. Lähetä tunteesi
kultakiharaiset lapset tervehtimään kevättä, joka tänään syntyi luonnon sydämessä
auringon säteissä ja ihmisessä.
Matineassa kuulimme toinen toistaan mukavampia kevätrunoja taitavien tulkitsijoiden esittäminä. Tunnelma oli välillä murheellinen ja välillä suorastaan riehakas. Esitys loppui koosteeseen lempirunoilijani Risto Rasan runoja. Hyvillä mielin läksin kotiin päin heipateltuani ensin vieruskaverini.
Tuulisella oksalla
perhonen lukee kymmenen sivua,
kääntää kaksi takaisin,
selaa villisti aivan loppuun
katsoakseen
esiintyykö sen nimi
vielä viimeisellä sivulla,
jolla kerrotaan keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti