Sadesään päivänpaiste

Eilen piti Kotosen tädin ja sedän seilata ekopaatilla pitkin norppavesiä. Siinä oli tarkoitus juhlistaa tädin kesäloman alkua ja samalla tankata luonto- ja hiljaisuusenergiaa tuleviin viikkoihin.

Mutta koska elämässä asiat eivät useinkaan mene niin kuin on ajateltu, mönkään meni norpparetki. Sain jo torstaina tiedon retken järjestäjältä, että retki  perutaan, koska osallistujia ei siihen päivään mennessä ollut ilmoittautunut tarpeeksi ennakkoon ja koska lauantaille oli luvattu vesisadettakin, ei sääkään suosisi. Noh, sellaista se on, elämä.

Lauantaiaamuna heräsin jo 05.15. Uni loppui siihen kuin seinään, vaikka ajankohta oli varhainen. Sisäinen kelloni ei anna hukata hetkeäkään vapaapäivästä nukkumalla. Ylös, ulos ja toimeen!

Kuitenkaan en osannut ryhtyä kunnolla oikein mihinkään. Siivosin vähän sieltä ja vähän tuolta ja hypistelin tätä ja sipistelin sitä. Mietiskelin, lähtisinkö kirpparille vai houkuttelisinko sedän viimeinkin kukkaostoksille Tolvanniemeen. Vai olisiko kuitenkin järkevintä aloittaa kodin perusteellinen puunaus? Ulkona vallitsi suloisen kesäsateen leppeä ylivalta, joten puutarhapuuhiin en ainakaan aikonut mennä kastumaan.

Keittiössä ährätessäni huomasin yhtäkkiä yllättäen äitini terassillamme! Hän ei ollut uskaltanut soittaa ovikelloa, koska arveli jonkun yötyöläisen nukkuvan umpiunessa. Isä ja äiti olivat menossa kaupungille vaate- ja laattaostoksille, joten hyppäsin heidän kelkkaansa.

Kun tehokkaan ostoskierroksen jälkeen vanhemmat sitten lähtivät ajelemaan kotiinsa kahviteltuamme kolmen korvilla Kotosella, patistin sedän lopultakin kanssani kukkaostoksille. Hieman huolissani olin kellon kerkeämisestä kohti iltapäivän tunteja, mutta koska olin mainoksista lukenut, että Tolvanniemen puutarha olisi auki jatkoajalla, kurvasimme sinne. Matka kaupungista Tolvanniemeen on niin kaunista seutua, että pitäisi joku kerta ajella puutarhalle polkupyörällä ja pysähtyä ikuisamaan muisikortille kaikki kauniit maisemat.

Puutarhan pihassa oli auto poikineen. Hyvin sovimme silti sekaan mekin, vaikka hetken kuluttua upouudella terassilla olikin alkamassa terassitanssit.

Hetken aikaa olimme ennättäneet valtaisaa kukkamerta ihastella sedän kanssa kaksin, kun itse puutarhuri ilmestyi paikalle kyselemään, olinko sama ihminen, joka viime vuonna otti puutarhalta kuvia ja laittoi ne blogiinsa... Hieman hämmentyneenä myönsin syyllisyyteni, juttuhan oli siis tämä (klik). Sain kuvista ja jutusta kiitosta ja se tuntui mukavalta,  mutta myös tavallaan oudolta, koska en ole tullut ajatelleeksi tätä omaa höpinöintiäni siltä kannalta.

Jonkinlainen hankintalista oli päässäni ollut, kun ajelimme kohti kukkaparatiisia. Mutta siellä houkutusten keskellä menin ihan sekaisin ja mietin kuten Virkkukoukkusen korteissa osuvasti tuumitaan, että oliko miulla äsken joku ajatus päässä. Teki mieli ostaa vähän kaikkea. Tai oikeastaan paljon kaikkea...

Onneksi saimme puutarhurin avuksemme, sillä jos olisimme yksiksemme etsiskelleet toivomiani kasveja, meillä olisi mennyt kasvihuoneissa ikä ja terveys. Toisekseen olisin mennyt vielä enemmän hunningolle kaikissa haluamisissani, sillä aina löytyi uusia ihanuuksia, mitä enemmän kasvihuoneita kolusimme. Nyt oli yritettävä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Ostin muhkeita hortensioita, toistaiseksi vähän vaatimattomampia lumihiutaleita, terhakassa kasvun alussa olevia lankaköynnöksiä ja amppeleihin viime kesän ihastustani keijunmekkoa sekä oven pielen valkoiseen metallihäkkyräamppeliin kuopuksen suosikkikukkaa maljaköynnöstä. Puutarhuri kovasti pahotteli, etteivät keijunmekkoamppelit vielä olleet yhtä runsaassa kunnossa kuin vuosi sitten. Eihän se mitään haitannut! Olin tänä vuonna ostoksilla jo viikkoa aiemmin ja toisekseen kasvukausi jatkuu syksyyn saakka. Amppelit ennättävät vielä pöyhtyä ja tuuhentua mahdottomiksi pöheiköiksi.

Takakontissa oli melkein tungosta, kun kaikki ostokset oli sinne nosteltu.

Mutta kyllä sinne olisivat vielä mahtuneet ostoksista unohtuneet muratit ja kosmoskukat!

En malta olla kertomatta maljaköynnösamppelin tarinaa... Kukka tosiaan on kuopuksen suosikki. Tykkään siitä itsekin, sillä se on ylväs ja vahva, kukat ovat kauniit. Olin haaveillut sitä amppeliin, mutta meidän koivunrisuamppeleihin eivät mahdu Tolvanniemen muhkeat jättiamppelit, joissa vain näytti tätä kasvia kasvavan. Harkitsin jo ostavani taimet ruukussa, mutta kysyin kuitenkin puutarhurilta, sattuisiko kasvia löytymään jo valmiiksi pienempään amppeliin istutettuna. Puutarhuri pahoittelemaan, että kukka on ollut kovin suosittu ja sitä on yleensäkään enää vain muutamia jäljellä, mutta lähdimme kuitenkin tarkistamaan, jos joku amppeli olisi johonkin piiloon jäänyt meitä odottamaan.

Yksi löytyikin,mutta siinä oli toisella reunalla kuollut neljännes. Puutarhuria se taisi vähän harmittaa, sillä hän puuskahti, ettei amppelita ole enää kuin yksi ja sekin vain puolikas. Olen hirveän huono tinkimään, mutta tässä koin tilaisuuteni tulleen ja heitin puolileikilläni, että senhän saa sitten puoleen hintaan... Ja juu, niinhän sen saikin... paitsi että lopulta sain sen ihan ilmaiseksi kiitoksena viime kesän blogipostauksesta! Hämmentävää ja ihmeellistä, samalla tosi hienoa! Ja minusta se on vielä ihan kaunis kukka. Eikö vain?

Kotiin ajelimme hyvillä mielin ja iloisina hyvistä kesän ilostuttajakasveista. Vielä näissä puuhaa riittää ennen kuin ne on istutettu paikoilleen, mutta kunhan on valmista, niin juhlapuitteissa on taas yksi osio tehtynä.

Sadekin jo lopetteli ja hyvää mieltä hykerrellen kiertelin kotipihaa. Kukkaa pukkaa pitkin pihaa. Toissa vuonna perkasin kadunvarren rappujen vierustan ja yritin kitkeä penkistä tyystin tykkänään pois villisti valtoimenaan levinneen punavihman. Se on sitkeä kasvi ja jostakin kivien välistä versoja kuitenkin ilmaantui esiin. En raaskinut niitä sitten kuitenkaan tappaa, vaan ajattelin että katsotaan nyt mitä tulemaan pitää.

Tuleman piti tälle keväälle kaunista ja herkkää kukkaloistoa.

Koristeomenapuu on viittä vaille kukassa ja kääpiöomenapuu Vuokko kukkii jo.

Myös itsestään jasmikkeen alle kylväytyneet esikot ilahduttavat. En ole varakas, mutta olen rikas. Kauneutta on ympärillä enemmän kuin ehtii nähdä!