Äitienpäivänä

Jos on kerran äidiksi syntynyt

Joka kerran on äidiksi syntynyt,

hän äiti on kaikkien lasten,

ja kaikkia maailman lapsia

hän on painanut rintaansa vasten

ja maailman lasten itkua

hän on korvissaan alkanut kuulla,

sillä maailman lapset puhuvat

hänen omien lastensa suulla.

- Anna-Mari Raittila -

Kyllä meillä on täällä Suomessa asiat mallillaan. Nainen voi päättää ihan itse haluaako lapsia ja milloin. Tietenkin voi käydä niin ikävästi, ettei lasta tule toiveista ja yrittämisestä huolimatta ja se voi olla hyvinkin kipeä suru ihmisen sisällä. Mutta lapsettomuus voi olla myös tietoinen valinta. On maita, joissa nainen ei voi vaikuttaa edes tähän osaan elämässään. 

Jos ja kun nainen sitten tulee äidiksi, täällä pidetään lapsesta ja äidistä hyvää huolta. Äiti on arvokas. Lapsi on arvokas. Perhe on arvokas. Kaikkalla ei asiat ole yhtä mallikkaasti.

Eikä kaikilla äideillä kaikissa maailman kolkissa ole asiat yhtä hyvin mallillaan kuin tällä Kotosen tädillä täällä Savon perukoilla. Setä osti minulle jo viikko sitten terävän lahjan... olin jo pidemmän aikaa katsellut kauhistellen pihamme tuijapensaita ja himoinnut niiden parturoimista. Sain äitienpäivälahjaksi siis upouudet Fiskarsin teleskooppivartiset pensassakset. Niillä puskat siistiytyivät hetkessä.

Kuvatessani parturoituja puskia katselin niittä kriittisin silmin ja huomasin, ettei työn jälki ollut vielä riittävän siisti. Leikkelin lisää ja sain kun sainkin tuijat katseltavan näköisiksi, mutta uusia kuvia en enää ottanut.

Tytöt muistivat äitiään jo perjantaina. Kun työpäivän ja ystävien tapaamisen jälkeen vihdoin kotiuduin, täällä odotti sydämellinen kukkapuska kuopukselta, joka oli pistänyt kukkiin viimeiset roponsa, sekä ihastuttava kortti esikoiselta maailman ääristä. Tunsin oloni ihan kuningattareksi! 

Tälle varsinaiselle äitienpäivälle minulla olikin pitkä lista töitä tehtäväksi. Sen siitä saa, kun illat humputtelee pitkin kaupunkia. Oman äidin kakku oli täyttämättä ja koristelematta, lahja paketoimatta ja perheen ruoat tälle päivälle ja tulevalle viikolle hankkimatta ja suunnittelemattakin. Pyykkiä oli pesuhuoneessa suorastaan vuori odottamassa koneeseen pääsyä. Siis piti nousta hyvissä ajoin.

Puoli kahdeksan maissa kampeuduin pois peiton alta aamukahvia keittelemään. Päänsärky pahalainen heräsi myös. Kahvi ei sitä taltuttanut, joten piti nielaista Tallinnasta tuotu särkylääketabletti. Työnsin ensimmäiset pyykit pyörimään ja jutustelin kuopuksen ja vävykokelaan kanssa päivän ohjelmasta. Kuopus oli menossa töihin kymmeneksi, mutta minun oli pakko porhaltaa kauppaan jo ennen sitä. 

Jätin nuoret aamupalalle ja hyppäsin pyörälle. Jokainen monttu tai kohouma tiessä tuntui päässä inhottavasti. Kävin kurvaamassa Prisman tienoilla toteamassa, ettei kauppaan vielä päässytkään, Pienemmätkin marketit pitivät vielä ovensa lukossa. Ei auttanut muu  kuin palata kotiin tyhjin käsin. Pääntauti tosin jäi matkan varrelle, joten ei reissu ihan hukkaan mennyt.

Kun kuopus lähti töihin, lähdimme autolla häntä sinne saattamaan, vävykokelas ja minä. Setä jäi kotiin nukkumaan väsymystään yövuoron jälkeen. Hyvä oli, että mentiin autolla kauppaan. Niin paljon oli ostettavaa, että olisi siinä ollut taiteilemista, että olisin kaiken saanut ehjänä kotiin pyörän päällä!

Kotiin palattua pistimme talkoot pystyyn. Kokelas teki ruokaa ja minä täytin täytekakkua. Oman mausteensa puuhailuun toi sedän yöunet, joten meidän piti yrittää olla hyvin hiljaa. Niinpä valkosuklaamoussea tehdessäni pakkasin tykötarpeet tarjottimelle ja pinkaisin alakertaan vatkaustoimiin.

Tarmokasta puurtamista ja vähitellen alkoi olla valmistakin. Kaukun kostutin sitruunalimpparilla, väliin tuli vadelmahilloa ja valkosuklaamoussea. Päälle kermaa ja koristeet. Tällä kertaa tällainen raapaisu:

Koska uuni oli lämmitetty, siellä paistui vielä pitsa ja pellillinen muffineita sedän huomisen nimipäivän juhlistamiseksi. Lisäksi paistoin parit jättikokoiset possupihvit valmiiksi ensi viikkoa varten.

Leipomisen ja kokkaamisen väliaikoina ripustelin pyykkejä ja ikuistin "filmille" kevään etenemistä.

Setä heräili uniltaan, vävykokelas lähti töihin ja kuopuksen työpäivä alkoi olla pulkassa. Keräsimme kimpsut ja kampsut ja autoilimme mammulaan. Siellä oli lämmöstä nauttiva Sulo-kissa meitä vastassa.

Vatsalihasliikkeita. Jaksaa, jaksaa!

Kahvittelun jälkeen menimme vielä käymään mökillä. Vedet olivat vapautuneet jäiden kahleista ja uiminen houkutteli. Ilman saunaa emme kuitenkaan rohjenneet veteen pulahtaa ja saunomiseen ei tällä kertaa oltu varattu aikaa eikä välineitä. Melko raikkaalta vesi  vielä tuntui tunnustellessa!

Mökki on metsän keskellä ja jälleen kerran koin vahvasti kuinka tarpeellista onkaan akkujen lataaminen luonnon keskellä. Mikä rauha! Mikä kauneus!

Päivän päätteksi kuopus laski lipun mammun kanssa ja sitten ajelimme takaisin kotiin kaupunkiin. Ihana päivä!