Sydämelliset synttärit

Tämä oli taas kerran sellainen viikonloppu, etteivät meinanneet tunnit päivissä riittää. Eivätkä riittäneetkään, tekemistä jäi vaikka millä mitalla päiviin tuleviin. Tärkeimmistä onneksi selvisin ja ihan ykkösasia oli tietenkin juhlistaa kuopuksen yhdeksättätoista syntymäpäivää.

Siihen liittyen eilen leivoin pullia, täytin niin kakku- kuin voileipäkakkuphjankin ja pyöräilin kaupassa ja kukkakaupassa. Pullia tein kerralla enemmän, että osan sain pakastimeen, josta olemme ahneuksissamme syöneet kaiken vierasvaran parempiin suihin. Mutta nyt voi taas tulla vaikka yllätysvieraita ja pöytään järjestyy muutakin kuin pelkkää sumppia.

Keittiön ikkunan välistä korjasin pääsiäisastelman pois jo aikoja sitten. Siitä saakka olen haikaillut sinne uutta katseltavaa. Eilen vihdoin laitoin toimeksi ja käväisin Savonpirkasta kuivuutta kestäviä kasveja ja Kerdistä pikkuruisia puutarhavempaimia rekvisiitaksi. Kiviä ja sinkkipurkkeja oli omasta takaa. Nyt ikkunan välissä näyttää taas ihan uudelta.

Tänä aamuna oli kakkujen koristelun vuoro. Päätin pitkästä aikaa uskaltautua kokeilemaan onnistuisiko kinuskikakku. Sitä olen tehnyt vuosien saatossa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus olen loihtinut kakun päälle niin kestävän kypärän, että kuorrutuksen pilkkomiseen olisi kaivattu moottorisahaa. Toisen kerran taas koko hyvä kinuski imeytyi kakun sisään ja tilanne piti pelastaa kermakerroksella... kakku oli muuten ihan mahdottoman hyvää ja - tosi kaloripitoista!

Nyt lueskelin ohjeita, mutta eihän sieltä mitään yksiselitteisen tarkkaa neuvoa löytynyt. Siispä rohkeasti kohti pettymystä!

Mittasin kattilaan 3 dl vispikermaa ja saman verran fariinisokeria. Päivystin koko ajan hellan vierellä vahtimassa seoksen kiehumista. Kymmenen minuutin jälkeen se oli vielä ihan lirua. 15 minuutin jälkeen kinuskin olisi viimeistään pitänyt olla valmista, mutta liemi oli edelleen liian löysää mielestäni. Tiputtelin koepisaroita vesilasiin ja huolestuneena seurasin niiden välitöntä liukenemista veden sekaan.

Kun keitos oli kiehunut reilusti yli 20 minuuttia, vesilasiin tiputetut pisarat alkovat pysyä kutakuinkin koossa. Hetken vielä annoin seoksen kuplia ennen kuin nostin kattilan levyltä. Murjaisin Ingmariinirasiasta ruokalusikallisen rasvaa ja hämmentelin sen kinuskin sekaan. Voitahan sen olisi pitänyt olla, mutta kun kukaan ei ollut muistanut ostaa uutta voita loppuneen tilalle.

Hetken jäähdyttelin seosta ennen kuin rohkenin kaataa sitä kakun päälle. Kun viimein tartuin härkää sarvista, tulin hyvin iloiseksi. Kinuski levittyi hyvin ja hyytyi kakun pinnalle juuri niinkuin pitikin! Jippii! Sen verran hölmöilin, että jo jähmettyneen kinuskin päälle yritin lisätä kattilasta uutta kerrosta, mutta sehän vain jäi kiekuraksi muuten tasaisen päällysteen päälle.

Kinuskia jäi reilusti yli, kuten arvelin jo aineksia mitatessani. Mutta koska minulla oli ollut käytössä laakea kakkuvuoka ja kakun halkaisija oli iso, en halunnut tehdä kuorrutetta liian nuukasti. Mutta ikinä ennen en ole onnistunut näin hyvin kinuskikakun kanssa. Ihan itseänikin ihmetyttää näin nappiin mennyt lopputulos.

Kakku on kostutettu kauramaidolla ja täytteenä oli omatekemää mansikkamarmeladia, pakastemansikkalohkoja, banaaniviipaleita ja miedolla rahkalla jatkettua kermaa. Mainio yhdistelmä kerta kaikkiaan!

Voileipäkakun täytteet olivat jälleen omasta päästä ja niin fiiliksellä heitellyt, etten enää osaa tarkalleen sanoa, mitä siihen tulikaan. Kostutus kauramaidolla.Toisessa täytteessä oli tehosekoittimessa jauhettua italiansalaattia ja kinkkukuutioita, kermaviiliä ja voileipäpikkelssiä. Toiseen täytteeseen meni meetvurstia, maustekurkkua, vihreää omenaa,  keitettyä kananmunaa, majoneesia ja kermaviiliä. Muistaakseni.

Kakun kuorrutin kermalla notkistetulla tuorejuustolla. Kaksi maustamatonta ja yksi kolmen pippurin tuorejuusto. Ihan kaikki kuorrute ei mennyt, mutta jos olisin jättänyt yhden paketin laittamatta, tahna ei olisi riittänyt. Koristeeksi ultrakevyttä meetvurstia, kinkkua, kurkkua,pieniä tomaatteja ja idätettyjä herneitä ja linssejä.

Kun tarjoilut olivat valmiit, pikaisesti pyöräilin käymään kukkakaupassa. Siis kinuskikakun kukkakoriste tuli mukaan kuvioihin vasta tässä vaiheessa. Neilikat ovat kuopuksen lempikukkia ja halusin häntä ilahduttaa ostamalla kahvipöytään neilikkakimpun. Samasta puskasta riitti koristetta vielä kakkuunkin.

Etukäteen harkitsematta ostin kukkakauppa Villi-Ruusun etupihalta neilikkaruukun portaan pieleenkin toivottamaan päivän vieraat tervetulleiksi.

Odotus palkittiin ja ensimmäiset ja toiset vieraat tulla tupsahtivat miltei samalla oven avauksella. Meillä oli ollut jo kova kahvihampaan kolotus, joten saman tien pistimme kahvin porisemaan ja tarjottavat pöytään esille. Kahvikakku on muuten kaupasta ostettu tapaus... viime hetkellä muistimme, että yksi vieraistamme välttelee kotimaista viljaa, joten setä kävi hakemassa gluteenitonta tarjottavaa.

Juhlat eivät olleet suuren luokan pippalot, mutta mukavasti kävi väkeä päivän mittaan kuopusta onnittelemassa. Isä ja äiti toivat kukista pitävälle lapsenlapselleen ihanan ruusun. Ruusn koristenauha oli pyörähtynyt hyvin sydämelliseen asentoon.

Olipa mukava päivä! Useammin pitäisi vieraita kutsua!