Vielä on kesää jäljellä

Koulut alkoivat viime viikolla tälläkin seudulla. Se on sellainen rajapyykki vuosittain, että tuntuu syksyltä, vaikkei sää vielä syksyinen varsinaisesti olisikaan. Mutta niin vain aamuisin on hyvästien haikeutta ilmassa ja ihmispolo alkaa valmistautua tulevaan talveen.

Tämä suvi jää mieliimme hirmuisena hellekesänä ja kyllä on purkeissa kasvaneilla kukilla ollut sinnittelemistä elonsa ja olonsa kanssa. Vettä on saanut kantaa selkä vääränä ja vahinkoja on sattunut... joku kasvi on saanut vettä niin, että on ollut tukehtua ylenpalttiseen kasteluun ja joku toinen taas olisi tarvinnut vielä enemmän tuota elämän eliksiiriä. Koska taivas on ollut sateesta kitsas, on kasteluvesi pitänyt laskea kaupungin verkosta, Ihan hirvittää ajatella, millainen lasku sieltä mahtaakaan olla tulossa... Kun välillä on letkusta suihkutettu elämännestettä kasvimaallekin.

Harrastustahan tämä tädin multapeukalointi on, joten elannosta ei ole kyse. Enkä jaksa ottaa epäonnistumisia vakavasti, sillä puutarha saa kasvaa jos on kasvaakseen ja jos ei - niin se on sitten vähän voi voi. Ja aina mahtuu joku mukava onnistuminenkin vastoinkäymisten joukkoon. Tai jos totta puhutaan, käsittämättömän paljon laiminlyöty piha ja puutarha onkin jaksanut meitä ilahduttaa.

Niinkuin nyt tämä äidiltä saamani pasuunakukka! Se oli keväällä vielä ihan pieni sinniäinen, mutta on kesän aikana venynyt ihan isoksi kasviksi ja jaksoi jopa kukankin pukata varrestaan. Juu, yhden vain, mutta ei tässä ahneeksi parane ryhtyäkään.

 Ja nämä itsestään sinne tänne kylväytyneet orvokit! Tämäkin pikkiriikkinen yksilö jaksaa kukkia rappusten edessä keijuangervopuskan alun keskellä. Myös angervo on tähän itsestään kylväytynyt, eikä tosiaan voi siinä jalkojaan jatkaa, keskellä kulkuväylää.

Syyshortensia sen sijaan ei ole lähtenyt minnekään rönsyilemään vaan kukkii vuodesta toiseen samoilla sijoillaan. Tästä tykkään ihan kympillä! Yksi rakkaimmista puutarhakasveistani.

Viime vuonna istutin samaan penkkiin toisenkin hortensian, vähän toiselle laidalle tosin. Kuopuksen koiralapsi sitä kovalla kädellä karsi syksyllä ja pelkäsin jo, että kasviparka olisi siitä säikähtänyt hengiltä. Onneksi pelko oli turha.

Auringonkukista tykkään myös! Yritin kasvattaa omaa auringonkukkapeltoa jo viime vuonna, mutta silloin talvi ehti tänne ennen kukkimista. Nyt kylvin siemenet jo hyvissä ajoin, mutta saa nähdä kuinka käy... Kasvusto lienee aavistuksen liian tiheä, mutta en vain raaskinut niitä harventaa enempien kukkien toivossa. Penkkiä on pitänyt kastella moneen otteeseen, mutta silti näyttää toivottomalta. Vain yksi varsin on tähän päivään mennessä saanut kukan aikaiseksi. Nyt pidän pystyssä peukaloita ja ukkovarpaita, että muut seuraisivat esimerkkiä.

Kuivuudesta ovat kärsineet myös korttikaveri-Outsalta siemeninä saamani unikot. On siellä tosin hehkuvia kukkia nähty, ne vain lakastuvat pois hetkessä.

Äidiltä sain keväällä kaalin taimia, mutta voi olla ettei näistä pitsikeristä ole ruuaksi...

Karviaisia tulee yhdestä pehkosta ihan valtavasti ja ne ovat niiiiin hyviä.

Pensasmustikkasato taas ei ole kehuttava.

Eivätkä mustaherukkapensaatkaan tuota marjoja liiaksi.

Vadelmapuskassa kävi pupu talvella tekemässä tuhoja, joten sato jää pieneksi. Mutta on sieltä sentään vattu poikineen saatu talven varalle talteen.

Talvikurpitsan taimia istutin tänä keväänä vain yhden, sillä vielä oli hyvin muistissa viime syksyn valtaisa kurpitsavyöry, jonka kahden tuotteliaan taimen yhteistyö tuotti. No, tämä yksinäinen yksilö ei sitten kasvattanutkaan kuin yhden palleron, mutta kunhan se tuosta vielä pullistuu, on siinä Kotosille vallan mainiosti ja riittävästi kurpitsamurkinaa. (Kumppari kuvassa mittasuhteita ajatellen.)

Armas äitini antoi keväällä kokeiltavakseni myös koristekurpitsan taimen. Näitä röpyläisiä pikkukurpitsoja onkin lonkeroiden päässä ainakin viisi... Tämä kuvauksellisin on asettunut kottikärriä vasten poseeraamaan.

Jos ei talvikurpitsasta kovin suurta satoa olekaan odotettavissa, on siitä ollut sen enemmän hupia. Se nimittäin kukkii innolla ja on kiivennyt jo punaherukkapuskaan ja puskan yli yrittänee lonkeroida tietään kohti maantietä... Minnekähän asti lonkerot ehtivätkään ennen pakkasia?

Päätän puutarhauutiseni tällä erää tähän.