Aion tehdä sinut onnelliseksi

Ihan oikeasti haluaisin tehdä kaikki ihmiset onnellisiksi. Mutta sehän on ihan mission impossible, mahdoton tehtävä. On ihmisiä, jotka eivät edes osaa olla onnellisia, heidän kun pitää kaivaa epäkohdat esille joka asiasta ja märistä turhista. Joillekin kiukuttelu ja äkäily on elämäntapa ja se on ihan oma valinta. Voi valita toisinkin ja nähdä myös harmaimmassa pilvessä kauniit hopeareunukset. Onni on asenteesta kiinni!

Mutta en nyt oikeasti ajatellut käydä yksikseni maailmaa parantamaan tai edes filosofoimaan vaan ajattelin lyhyesti esitellä Anne B. Ragden romaanin Aion tehdä sinut onnelliseksi. Kirjahan teki minut ensimmäisen kerran onnelliseksi, kun sen pikkurahalla löysin kirpputorilta.

Anne B. Ragde on norjalainen kirjailija, joka tuli erityisesti tunnetuksi Berliininpoppelit-trilogiallaan. Tämä nyt lukemani 60-lukuiseen Trondheimilaisen kerrostalon yhteen rappuun sijoittuva kotirouvaromaani on kuin kevyt välipala. Helppo pureskella, vaikka osa jutuista olikin vaikea niellä. Lapsilla ei tuon talon perheissä ole erityisen hyvä olla. Eikä kaikilla aikuisillakaan.

Kirja on ilmestynyt suomeksi jo 2013 Katriina Huttusen suomentamana. Suurta rummutusta se ei ilmestyttyään ole saanut aikaiseksi, sillä vaikka lähes päivittäin olen kirjojen kanssa tekemisissä, tätä en muistanut koskaan ennen nähneenikään ennen kuin se kirppispöydällä tuli vastaan.

Kirjan jokainen luku kurkistaa rapussa eri oven taakse ja pureutuu perheiden elämään. Vaikka kirjoitelmat lienee tarkoitettu hupaisiksi ja ehkä vähän ironisiksikin huomioiksi, tuli välillä ihan paha mieli. Kuinka me ihmiset hyvää tarkoittaessamme saatammekaan tehdä läheisillemme pahaa. Murheellisin tällaine kertomus oli kahden poikalapsen perheestä. Äiti teki kaikkensa pitääkseen miehensä hyvällä tuulella, mutta silti isä keksi syitä suuttua pojilleen kohtuuttomasti. Pojat oli jo peloiteltu näkymättömiksi, hajuttomiksi ja kuulumattomiksi, mutta sekään ei mielipuoliselle isälle riittänyt.

Tai entäs se tyttöparka, joka asuu isänsä kanssa, koska äiti on kuollut synnytyksessä? Kai isä parhaansa yrittää, mutta tyttö on hyväntahtoisten naapurien avun varassa pysyäkseen hengissä. Pissatkin menevät housuun, kun koulussa ei uskalla mennä vessaan isompien oppilaiden kiusatessa. Niissä märissä pöksyissä pitää sitten istua kylmässä rappukäytävässä odottamassa isää, että pääsee edes kotiin.

Kirja oli mukana jokaisella kesälomareissulla, mutta lukeminen edistyi tuskaisen hitaasti. Irralliset tarinat eivät saaneet juoneen lentoa ja paloa. Enkä oikein osannut samaistua kotirouvien mukakiireiseen maailmaan tai siivouskilpailuun. Sama kai se on, kuka rappukäytävän luuttuaa, kunhan nyt joku luuttuaa. Mutta näiden naisten kunnialle kävi eniten se, jos naapurin rouva kerkesi siivota muidenkin puolesta, joten porraskäytävä voitiin pyyhkiä monta kertaa päivässä. Voi aikoja, voi tapoja!

Ajankuvana romaani on ehkä paikallaan. Pakastin on ylellisyyttä ja kiertävällä pölynimurikauppiaalla on paljon potentiaalisia asiakkaita. Ovisilmiä kauppaava poikanen tekee hetkessä hyvän tilin... Miehet tienaavat rahat ja ostoksiin tarvitaan aina mieheltä lupa.

Oikeastaan lukemisen aloittamisesta on jo niin kauan, etten edes muista mitä ensimmäisissä luvuissa kerrottiin. Siitä huomaa, ettei kirjan sisältö ollut mitenkään erikoinen, vaikka teksti olikin helppolukuista.

Kuvausrekvisiittana oli Pentikin syysesite, jonka kuvien väritys osui mielestäni hyvin yksiin kirjan kansien kanssa.