Kertaus ja täydennys

Olen jo monen postauksen verran poiminut rusinoita pullasta viime viikkoisesta Kuusamon keikasta. Kaikki kuvat ovat olleet järkkäristä, vaikkei kaikki niin onnistuneita ole olleetkaan. Nyt tulee vielä pikakertaus kesäloman reissuun nro 2. Tässä kuvitus tulee kännykästä ja laatu on mitä on... Ja vielä tiedoksi satunnaisille poikkeajille, että kaikista tässä mainituista patikkajutuista on jo tehty omat perusteellisemmat postaukset aiemmen. Ne löytyvät selaamalla juttuja eteenpäin.

Starttasimme siis pitkähkölle ajomatkalle jo heti aamusta (8.30) tiistaina 24.7. ja melkein heti ohitimme Laitaatsillan siltatyömaan samaan aikaa kun Sirkus Caliba saapui kaupunkiin. Sää oli helteinen, kuten tänä kesänä useimmiten. Ilmastointia ei meidän Avensiksessa ole, mutta kun pistää ikkunat auki niin kylläpä ilma vaihtuu!

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Varkaudessa. Ensin hörppäsimme ABC:llä kahvia ja sitten pääsin ihastelemaan Taidekeskus Väinölän tämän kesän naivisitista näyttelyä. Mukana oli jälleen loistava kattaus Suomen ykköstaiteilijoita, mm. Minna Lehväslaiho ja Virpi Pekkala.

Ruokatauko pidettiin Iisalmessa. Netistä löytyi ruokapaikka, jonka nimi oli Mehevä ja sehän kuulosti ihan ohittamattomalta. No, ei se ollut. Ruoka oli aika tavallista perusmättöä. Ei varsinaisesti moitittavaa, mutta ei kehuttavaakaan ja tila oli aika ankea eikä edes tiskin takana ollut neitokainen pelastanut tilannetta. Taisi olla vähän työlästynyt työhönsä.

Jätski- ja kahvitauko pidettiin Seitenjärvellä levähdyspaikalla. Siellä oli erikoinen konttikioski, josta sai hyvät pehmikset ja kuumaa, kunnon kahvia iloiselta ja mukavalta nuorelta myyjättäreltä. Tuumasimme, että pysähtyisimme samalla kauniilla paikalla paluumatkallakin, mutta pysähtymättä jäi, koska olimme juuri juoneet munkkikahvit Lotta-kahvilassa.

Aika lailla olemme tottuneet siihen, että vaikka tien vieressä töröttäisi hirvivaaramerkkejä kymmenen metrin välein, hirviä ei näe kuin hyvällä tuurilla. Tai huonolla, jos se loikkaa etuikkunasta sisään. Mutta kun tien vieressä merkki kertoi, että olimme saapuneet poronhoitoaluelle, se ei ollutkaan mikään turha varoitus. Tiellä toikkaroivia tyyppejä näkyi vähän väliä. Eikä ne pelänneet autoja eikä niillä ollut kiire.

Koivet puuduksissa kurvasimme lopulta hetkeä ennen klo kahdeksaatoista hotelli Kuusamon pihaan. Tämä olisi tukikohtamme vajaan viikon (neljä yötä) ajan.

Hotellin yleisten tilojen somistuksessa oli yritystä, mutta huone oli... pieni järkytys aluksi. Kun avasimme lomakotimme oven, vastaan iski kuuma ja tunkkaisen ummehtunut, seisova ilma. Lattiaa peitti ankean ruskea ikivanha kokolattiamatto ja kalustus oli muutenkin hyvin retrohenkinen. Ilmastointi hotellissa ei toiminut, viilennystä oli saatavissa pienen pöytätuulettimen avulla ja avaamalla ikkuna. Tuuletusikkunaa ei ollut, mutta onneksi koko ison ruudun takana oli hyttysverkko. Meillä olikin sitten ikkuna auki koko majoittumisemme ajan ja tunkkaisuus huoneesta hävisi. Tai sitten me totuimme siihen.

Huone oli niin masentavan seitsemänkymmenlukuinen, etten edes halunnut ottaa siitä kuvia. Pistorasioita ei oikein ollut tai jos oli, ne olivat hankalasti saavutettavissa. Voidakseni ladata kännykkäni, piti ottaa yövalolampun pistoke pois rasiasta.

Kaikessa kriittisyydessäni on todettava, että oli huoneessa myös hyvät puolensa. Se oli hyvin väljä ja sänky oli napakka ja selälle mukava. Tyynyjä oli kaksi erilaista, että saattoi valita itselleen mieluisamman. Suihkutilassa olisi mahtunut vaikka tanssit pitämään... ei kietoutunut muovinen suihkuverho suihkuttelijan kimppuun, suihkukaapissa oli jouhevasti sulkeutuva lasiovi. Mutta suihkusaippuaa oli niin nuukasti, että kun olimme molemmat suihkutelleet kerran, törppö oli tyhjä. Onneksi olimme ottaneet omat pesuaineet mukaan!

Hotelliaamiainen ei ollut jämähtänyt meneeseen, vaan oli runsas ja herkullinen. Erityisesti ilahdutti perunarieskan löytyminen leipäpöydästä ja lämminsavulohen löytyminen leikkelepöydästä. Nam!

Jukurtin sekaan sai kauhoa mm. kuivattuja hedelmiä.

Jälkiruokakahvin kaveriksi nappasin croissantin ja muutaman palan kiiviä. Hedelmät sattuivat niin raakoja, että olivatkin kiviä. Harmikseni jouduin jättämään ne räpösteltynä lautasen reunalle.

Vastaanoton virkailijat olivat aina iloisen ja hyväntuulisen näköisiä. Olivat varmaan sisäistäneet seinälle ripustetun ohjeen.

Herkullisen ja runsaan aamiaisen jälkeen oli hyvä suunnistaa pienelle karhunkierrokselle, jossa tätä tätiä ilahdutti erityisesti törmääminen (ei sentään ihan kirjaimellisesti) poroihin ja kaunis lummelampi.

Jyrävän kosken kuohut hurmasivat.

Pienen karhunkierroksen jälkeen pulahdin uimaan ja virkistyin valtavasti. Hikiset patikkavaatteet joutuivat kassiin ja nykäisin päälleni hellemekon.  Raikastuneena jaksoimme kurvata vielä Kiutakönkäälle ennen hotellille palaamista.

Majapaikkaan palatessa poroväkeä oli jälleen pitkin poikin valtatietä.

Rankan ulkoilupäivän jälkeen päädyimme illalla oman hotellin Hotku-ravintolaan. Valitsimme listalta syötäväksemme poronkäristystä ja voi että se oli hyvää! Iso oli annos, mutta ei siitä raaskinut suupalaakaan jättää syömättä. Nam!

Yön nukkumisen jälkeen oli tietenkin jälleen aamiaisen vuoro. Yllätin itsenikin ja kauhoin lautaselle maustamattoman jukurtin sijaan haudutettua vehnäpuuroa.

Pelottelivat ukkosella, joten jätimme torstain ohjelmasta pois pidemmät patikat ja käväisimme vain konttaamassa Konttaisella. Tai no, ei siellä montaakaan kertaa tarvinnut nelivetoon turvautua, Toisin oli seuraavan päivän retkellä Julmalla Ölkyllä.

Konttaiselta palatessa kahvihammasta kolotti ja haimme siihen helpotusta Riipiseltä. Pienet neilikat ihastuttivat pöydässä, kun odottelimme vohveleitamme.

Aika makoisa herkku!

Riipisellä on myös iso ja kaikenkattava matkamuistomyymälä, tai oikeastaan kaksi. Toisen myymälän sivuhuoneessa oli hieno pienoismallimaailma.

Iltapäivän huvitukseksi setä pänttäytyi päiväunille ja minä lainasin hotellilta Jopon ja suunnistin tutustumaan paikkakunnann kirpputorien tarjontaan.

Kolmella kirpparilla kävin ja köykäisiksi ne havaitsin. Tällä kertaa ei löytynyt hienoja aarteita, Löytölästä vain ostin muutaman postikortin edulliseen hintaan. Löytölässä myös pääsin nostalgian makuun, kun heti ovesta sisään astuttuani törmäsin vanhaan lankapuhelimeen. Noinkohan nykylapset edes tietävät, mikä tämä on?

Jos ei kirppareilta löytynyt houkutuksia, niin lankakaupasta kyllä... Marjan lankapuu oli aivan ihanan söpönen ja sympaattinen lankakauppa ihan Kuusamon keskustassa. Tiedän, että lupasin, etten tänä vuonna osta yhtään lisää lankaa ja entiset pitää käyttää ensin pois. Mutta nyt tuli vastaan ihan vastustamaton tilanne. Kauppa oli kuin karkki ja Marja itse mahdottoman mukava. Että juu, poistuin putiikista pienen lankakassin kera.

Tällaisella Jopolla kurvailin pitkin Kuusamon katuja.

Kuvia hurmaavasta lankaputiikista, olkaapa hyvät:

Vaikka ei pitkää patikkaa torstaina tehtykään, oli meillä illalla taas nälkä. Päivän pyöräseikkailuillani olin pistänyt merkille Pizza Kuusamo -nimisen pitserian. Ehdotin, että mentäisiin katsomaan sen tarjontaa ja setä suostui.

Kävipä meillä mäihä! Liike oli juuri avattu ja siellä oli avajaistarjouksena kaikki kolmen täytteen pitsat 6,50 €/kpl. Tartuimme tarjoukseen ja niinpä kahden hengen tukeva ruokailu tuli maksamaan vain vaivaiset 13 euroa. Joskus näinkin!

Myös perhonen oli pitseriassa asiakkaana. Vaikka se olisi luultavasti antanut paljon, jos olisi osannut lentää ovesta takaisin luontoon.

Kun tilaamamme pitsat sitten tulivat, kauhistuin. Syötävää oli ihan hirmuisen paljon! Pitsat olivat valtavan kokoiset! Ne olivat halkaisijaltaan ainakin kymmenen senttiä suuremmat kuin alla olevat lautaset eikä kaksi pitsaa meinennut mahtua pöydälle vastapäätä istuvien eteen. Nyt saatiin todella hyvin rahalle vastinetta, sillä nämä olivat myös todella herkulliset!

Syötyämme oli vielä paljon iltaa jäljellä. Päätimme ajella kurkistamaan, miltä Rukalla näyttää. Auton edessä patsasteli tietenkin jälleen nelijalkaisia kulkijoita.

Hyvältähän siellä näytti. Siellä kävi myös ihana vilvoittava tuuli, joka tuntui monen päivän jälkeen ihan autuaalta.

Kappas, jälleen on aamu ja aamiaisen aika. Kokeilin maustamattoman jukurtin kaveriksi hedelmäsalaattia ja voi mahoton miten se olikaan hyvää! Ihanan makeat ja rapsakat hedelmät, nam!

Makeiden leivonnaisten pöydässä oli nyt pullaa, joten tartuin siihen. Rasvaiset marjapiirakat eivät houkuttele, mutta peruspulla on parasta!

Nyt oli siis aika kääntää auton keula kohti Julmaa Ölkkyä. Tietenkin meillä oli vastassa tien täydeltä poropoweria. Nuorukaisilla ei ollut kiire.

Jylhät olivat Julman Ölkyn maisemat ja patikkareitti vei mehut. Rankkuudesta huolimatta kiertämisen arvoinen polku. Ja tuo riippusilta, ai ai... Tätä ei hevillä unohda!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin koitti Kuusamon loman viimeinen aamu ja viimeinen aamiainen. Nyt oli tarjolla makoisia lohi- ja pororullia tuosta herkullisesta perunarieskasta. Onni on hyvä ruoka!

Kotimatkalla pysähdyimme tervehtimään Hiljaista kansaa vitostien varressa.

Kävin pysähdyspaikan vessassa ja huvituin. Seinässä oli ohjeet miespuolisille asiakkaille useammalla kielellä, englanniksi, venäjäksi ja vielä suomeksi. Ohjeistuksen oi tosiaan pukea humoristiseen muotoon, aina ei tarvitse olla kulmat kurtussa ja sormi pystyss ojentamassa lähimmäisiä.

Vielä piti matkan varrella tankata auton lisäksi Kotosten kuvut. Sopiva ruokapaikka löytyi Sokevalta ja ihan kunnon annokset tuli huoltamon keittiöstä meille murkinaksi. En millään jaksanut syödä kaikkea, niin harmi kuin se onkin jättää ruokaa lautaselle.

Kotimatkalla teimme vielä ylimääräisen lenkin, kun autoilimme hakemassa kuopuksen ja koiralapset meille lomailemaan. Kotona odotti naapurin hyvin hoitamat kukat ja kasvit terhakoina pitkästä hellekaudesta huolimatta. Amppelimansikka suorastaan notkui marjoja.

Niin on Kuusamon loma siirretty muistojen kirjoihin. Seuraavalla viikolla olikin sitten ihan erilaiset kuviot ja ympyrät. Eli perästä kuuluu!