Välipalanen

Kotosen tädillä oli  kolmen viikon kesäloma tässä saumassa ja jotenkin kävi niin, että loma meni tehokkaasti reissujen merkeissä. Koska itse pääsin jotakuinkin jotenkin vaikuttamaan matkojen ajankohtiin, pidin huolen, että paluun ja uuden lähdön väliin jäisi edes yksi kotipäivä. 

Ei niistä päivistä kuitenkaan tullut leppoisia pakaasien purkamis- ja pakkaamispäiviä, sillä tietenkin metsän antimet kypsyivät kerättäväksi ja niitähän sitä piti rynnistää haalimaan. Kuusamosta palattua ennen seuraavaa reissua autoilimme kuopuksen ja koiralasten kanssa Luotojärvelle mustikkaan. 

Osan matkaa koirulit matkustivat ns. takakontissa. Vanhempi villokas sielläkin käpertyi kerälle ja nukkui tyynesti matkan ajan, mutta pentu uteliaana tunki päänsä takanpenkin selkänojalle ja seurasi siitä matkan etenemistä. On se höpönen!

Koirat pääsivät kanssamme mustikkametsään. Olivat onnesta soikeina, vaikka joutuivatkin olemaan koko ajan hihnoissa kiinni, koska edelleen jatkuu koirien kiinnipitoaika. Tämä vähän hidasti astioiden täyttymistä, sillä totta kai siirsimme karvakavereita metsässä eteenpäin sitä mukaa kun itsekin etenimme. Minulla oli vyölaukussa koirien retkijuoma-astia, josta aina samalla otettiin virkistävät latkimiset. Hirmuisen kuuma oli, joten kyllä juoma koirillekin maistui!

Kuumuus ja kuivuus ovat verottaneet tänä vuonna mustikkasatoa, eivätkä astiat täyty hyvien vuosien malliin hetkessä. Hyviä paikkoja on, mutta harvassa. Neljän tunnin suomaastossa rämpimisen ja hikoilun jälkeen meillä kaikilla kuitenkin oli astiat täynnä, siis 4 x ämpärit ja poimurit.

Metsähikoilun jälkeen nappasimme nopeasti mammulasta eväät mukaan ja pinkaisimme Lipettiin. Siellä saimme huuhtoa urakkahiet ihanan vilvoittavassa järvivedessä. Autuasta!

Pentu tykkää uimisesta, mutta tuolla se vallan villiintyi asiasta ja hypätä molskautti pariinkin kertaan laiturilta suoraan veteen. Ensimmäisellä kerralla koiralapsi käväisi hetken ihan upoksissa veden alla,mutta se ei vauhtia hidastanut eikä yhtään säikäyttänyt. Voin vain kuvitella miten mukavalta paksun turkin alle on saada uimaveden virkistävä viilennys!

Vanhempi koira on varovaisempi eikä lähde suin päin ulapalle uimaan. Se nauttii verkkaisesta kahlailusta rantavedessä. Jos oleilisimme enemmän kiireettömästi rannalla, sekin luultavasti hoksaisi uimisen ilon.

Tässä tämä koiramainen välipalanen, joka sijoittuu kahden eri ilmansuuntiin suuntautuvan matkan keskelle. Eli seuraavassa jutussa ollaan taas menossa!