Silmäkarkkia

Elokuu on jo pitkällä ja takana on ennenkokematon hellekesä näillä leveyspiireillä. Vaikka mieli kääntyy jo odottamaan syksyä, viileyttä, vesisateita, pimeyttä ja käpertymistä viltin sisään sohvannurkkaan villasukat varpaita lämmittämässä, on silti pakahduttavan ihanaa nauttia siitä kaikesta kauniista, jota Suomen luonto edelleen meille hopeatarjottimella ojentaa. 

Syyshortensiani ei ole kovin suureksi koskaan kasvanut, mutta kituliaanakin se joka syksy jaksaa kukkia pienin herkin kukin, joista ryppäänä muodostuu kunnollisen kokoinen kukkaparvijärkäle jokaisen oksan nokkaan. Ensin kukat ovat vitivalkoisia, mutta syksyn lähestyessä niihin ilmestyy somasti vaaleanpunainen väritys, kuin uusi mekko konsanaan.

Vadelmikossani kävi pupu pistelemässä poskeensa suuren määrän tuoreita versoja. Silti olen onnellinen, sillä harvat oksat ovat jaksaneet kasvattaa meille marjoja. Kuumuus ja kuivuus vaivasi marikkoa, mutta nyt kun taivas on lahjoittanut meille ja maille ja mannuille runsaasti elämän eliksiiriä eli sadevettä, vatukistoni on herännyt uudelleen eloon. Vielä viime viikolla sain sieltä noppia monta kourallista kauniita ja raikkaita marjoja.

Lautasellinen hyvää ja ravitsevaa lähiruokaa. En raaskinut kaikkea syödä heti, vaan pistin pari rasiaa vattuja pakastimeen talviherkuttelua varten.

Pikkuruinen Vuokko-omenapuumme on myös joutunut pupun hampaiden hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi puu ei kokonaan kuollut, vaan on kasvattanut vioittuneen kohdan ympärille paksumman kuoren. Pistiäisen pahkeiset ovat tokertaneet omenoihin reikiä ja niistä moneen hedelmään on päässyt pujahtamaan muumiotaudin pöpöjä. Mokoma omenarutto on pilannut paljon herkullista satoa, mutta onneksi sentään osa ompuista on säästynyt muumioitumiselta. Olin nakannut omenat pöydälle, jolla pari lasipurkkia odotti varastoon kiikuttamista. Eikös vain ilta-aurinko somasti kullannutkin tämän näkymän?

Saa nähdä tuleeko tänä vuonna ruskaa ollenkaan...? Tulee tai ei, aina löytyy luonnosta jotain kaunista ja ihanaa. Se pitää vain nähdä ja oivaltaa. Siinäpä haastetta itse kullekin!