tiistai 14. elokuuta 2018

Loman jälkeen

Loman jälkeen alkaa arki. Ihan perusarkeen ei pudottu ryminällä, sillä sedän loma jatkui vielä viikon ja kuopus koiralapsineen ilahdutti läsnäolollaan myös vielä viikon. 

Koiralenkkejä pääsin tekemään aamuin illoin ja varsinkin illoin maisemat olivat upeat. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, etten tullut suunnanneeksi iltapissilenkkejä avoimempien ulapoiden äärelle. Vakilenkin varrelta ei avaruutta ja vettä löydy kuin Tuokkolanlahden sillalta ja siitäkin aika niukasti. Seuraavassa kahden eri iltalenkin väri-ilotulitusta taivaalla.


 



Työt pyörähtivät käyntiin kuin ei lomaa koskaan olisi välissä ollutkaan. Tai no, työmäärä tosin kertoi siitä, että tekemättämiä asioita oli päässyt kertymään.

Onneksi perjantai-illalle oli luvassa jälleen jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ostin sedälle joululahjaksi liput Laura kehässä -konserttiin ja itselleni siinä samassa... Kyseessä oli Boxing Night -etkot ja esiintyjänä siis valovoimainen Laura Voutilainen. Ihan itseäni hengästytti yhden naisen vauhdikas show, jossa oli koko ajan täysi meno päällä. Miten ihmeessä kukaan pystyy noin paljon hyppimään, pomppimaan, tanssimaan ja heilumaan ja samalla laulamaan hengästymättä? Oli siellä siis kyllä orkesterikin, mutta äijät keskittyivät vain soittamiseen ja Laura hoiti kaiken muun.

Kuvat ovat kehnoa surkeammat, mutta kaikki on kuvattu kännykällä, sillä en jaksanut järkkäriä raahata mukana. Mutta pikkuisen maistiaisia Olavinlinnassa olleelta keikalta, olkaapa hyvät:





 
 
 

 

 
   
 
 

 

 Lauantaina oli sitten taas selvät sävelet mustikkamättäillä. Marjasaalistamassa oli tällä kertaa minun ja kuopuksen lisäksi kummityttö ja isäni. Äiti jäi koirien kanssa tuvalle. Sää oli edelleen helteinen, mutta emme antaneet sen häiritä. Ampiaisen äkäilystä huolimatta (kuopus joutui tulilinjalle ja sai kinttuunsa kipeän pureman) saimme saaliiksemme jälleen täydet astiat kuopuksen kanssa. Tässä kuvassa on siis vain meidän marjamme, toiset marjastajat tulivat paikalle hieman myöhemmin.


Sunnuntaina iltapäivällä saattelimme sedän kanssa kuopuksen koirineen kotiinsa. Niin laskeutui mökkiimme totinen ja tylsä arki. Mitähän kivaa sitä keksisi, ettei vallan syysmasennuksen valtaan tarvitsisi vaipua?

2 kommenttia:

  1. Ihanat maisemat,aivan kuin taivas palais!
    sen verran on komiat kuvat "että kuu-hullukin" lumoutuu täysin ,valoista ja räiskeestä ja niin iki ihanasta Laurasta:))))
    Mustikat hyväkuntoisia,meilläpäin vähän pipurisia,aivan kuin poimijakin;)
    Ja höpsistä...nurkkaan ajatus masennuksesta:),katsot ihania reissukuvia:))syöt mustikoita:) jo on pian uudet "matka-reissut " mielessä.
    Nyt piän kahen käsin tuolista kiinni ja huilaan,sen verran vauhdikas "virtuaali-matkoja" olen kanssasi tehnyt, Kiitos niistä:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Liisa, ihan tässä itsekin läkähtyy elämän vauhdikkuudesta :) Mutta mukavaa, että jaksat pysytellä kyydissä ja kommentoit mukavasti <3 Se piristää kirjoittajan mieltä <3

      Mustikoita on tänä kesänä tavanomaista vähemmän, mutta onneksi ne mitä löytyy, ovat hyvälaatuisia ja kohtuullisen kokoisiakin. Nyt olen neljä ämpärillistä kerännyt ja enempää en enää ehdi. Aika paljon jäin jälkeen huippuvuosien saaliista, mutta eipä haittaa. Tänä kesänä on ollut toisenlaiset kuviot :)

      Poista