Kotiinpaluupäivän aamunähtävyydet

Nyt on jo viikko töitä paiskittu loman loputtua, mutta palaan vielä lomatunnelmiin ja Helsingin matkan loppumetreille.

Aamu alkoi jälleen herkullisella, maistuvalla ja ylen yltäkylläisellä aamaiaisella hotelli Tornin ravintolassa. Tämän paikan erikoisuus oli ihana vaniljainen jääkahvi, jota oli jokaisena aamuna nautittava tavallisen kahvin lisäksi. Eikä tarvinnut täällä jonottaa kahvijonossa, sillä kahvit ja teet tarjoiltiin suoraan pöytiin kannussa ja sai vielä valita, ottiko vaalea- vai tummapaahtoista kahvijuomaa.

 

Koska missiomme Helsingissä oli kiertää tunnetuimmat turistikohteet (tai ainakin osa niistä), oli viimeisenä aamuna suunnistettava Kauppatorille (jossa oli tuskastuttavan kuuma ja tukala), Senaatintorille ja Helsingin tuomiokirkkoon. En muista, olenko minäkään koskaan käynyt tässä kirkossa sisällä aikaisemmin... Ehkä en, joten jo oli aikakin!

Tuomiokirkon portaat ovat korkeat. Niiden huipulle noustua on hyvät näkymät Senaatintorille ja ympäristöön.

Eskoinen oli jo kertonut, kuinka hän oli ollut hämmästynyt kirkon yksinkertaisuutta ja koruttomuutta siellä ensi kertaa käytyään. Ja niin olikin, hyvin vähän oli koristeita eikä ollenkaan krumeluureja. Silti kirkkosalissa vallitsi erikoisen mahtipontinen ja harras tunnelma.

Kolmen merkkimiehen patsaat olivat saaneet paikan kirkkosalista; Agricola, Luther ja Melanchthon.

Melkein hätkähdimme, kun esikoinen ehti juuri sanoa, että urut ovat aika hienot ja samassa kirkkosalissa alkoi kaikua taidokas urkumusiikki!

Sytytimme lähetyskynttilät.

Vielä viimeinen kuva kohti Suurkirkkoa. Sitten tossut viilettäen kohti seuraavaa etappia eli...

...Uspenskin katedraalia. Täällä olen käynyt kerran aiemmin. Noin neljäkymmentä vuotta sitten häävieraana!

Jos oli Tuomiokirkko yksinkertaisen kaunis, täällä oli sen enemmän komeutta ja prameutta. Hyvin näkyi luterilaisuuden ja ortodoksisuuden eroavaisuus.

Uspenskin katedraalin pihasta oli hieno näkyväisyys kohti Tuomiokirkkoa.

Bussin lähtöön oli vielä koko tovi aikaa. Niinpä pistäydyimme hörppimässä hörppimässä kahvit pienessä Kanniston leipomon kahvilassa jossain keskustan tuntumassa. Minä tyydyin pelkkää cappuccinoon, esikoinen söi valtavan kokoisen korvapuustin ja sedän kahvileiväksi valikoitui omenaleivos.

Kotimatkalle lähdimme Savonlinjan bussilla yhdeltä ja viisi tuntia matkustettuamme kömmimme kotikaupungin kamaralle aika lailla jäykistyneinä.

Siinäpä ne oli Kotosten kesälomareissut kaikessa yksinkertaisuudessaan. Seuraavasta reissusta ei ole vielä tietoakaan ja kesäloman osa 4/4 syyskuulta piti perua, sillä töissä on sellainen tilanne, ettei oikein voi olla poissa. Melkein omituinen olo matkasuunnitelmien puuttuessa, mutta onneksi elämä tarjoaa muuta ajankulua niin, ettei edes someilemaan tahdo ehtiä. Vaan lomat on kuitenkin jossain välissä pidettävä ja ehkä tämä rientämisen tahti talven tullen vähän rauhoittuu. Ehkä.