Päiväreippailulla Mikkelissä

Viime viikonlopun vietin tiiviisti Mikkelissä. Alun perin oli tarkoitus olla koiravahtina kuopuksen karvaisille kakaroille kuopuksen ollessa muualla, mutta sitkeä mahapöpö kiusasi lasta eikä reissuun lähtemisestä lopulta tullutkaan mitään. Onneksi pöpö hellitti otettaan, ettei viikonloppu mennyt myös sairasta lasta hoidellessa. Meillä olikin sitten oikein mukavaa äiti-tytär-yhteiseloa perjantaista sunnuntaihin.

Lauantaina lähdimme kuopuksen kanssa vähän kirpparille ja kaupoille ja pistäydyimme Ramin konditoriassa pikku nälkää häätämässä. Puolitimme hervottoman kokoisen kanapatongin ja minun piti vielä maistella lakukakkua, kun sellaista kerran vitriinin kakkutarjonnan seasta huomasin. 

Kirpparisaalis oli aika laiha... kuopukselle pörröinen neule syksyä varten, koirille uudet pehmolelut, minulle kolme Pentikin käsipyyhettä ja meille molemmille pullolliset pyykkietikkaa. "Oikeissa kaupoissa" kiertelyn lopputuloksena kuopus sai uudet vedenpitävät ulkoilukengät syksyn koiralenkkejä ajatellen ja minä löysin Sokoksen Outletista 70 % alennuksella kivan mekon parin viikon kuluttua oleviin juhliin. Alun perin 140 euron mekko maksoi enää 42 euroa ja kun se vielä oli niin näköiseni, olihan se ostettava pois kuleksimasta.

Kaupungilla kiertelyn jälkeen palasimme ostoksinemme kuopuksen kotiin ja minä lähdin ulkoiluttamaan koiria sillä aikaa kun kuopus laittoi meille oikeaksi ruoaksi makkarakastiketta. Siitä nyt ei ole kuvaa, mutta jälkiruokakahveista ja -herkuista muistin kuvat napata.

Sunnuntaina suunnistimme koirakavereiden kanssa kävelylle Mikkelipuistoon. Olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin ja silloinkin syksyllä. Siitä reissusta voi lukea täältä (klik). Kesänäkymät tuolla puistossa ovat varmaan upeat, kun nytkin oli paljon katseltavaa.

Ensin tosin kuvasin matkan varrelta alikulkutunnelin kuvitusta. Se on vaikuttava ja olen sitä ihaillut jo useasti aiemminkin. Canis lupus -teoksen taiteilija on Jussi Twoseven.

Eikä aikaakaan, kun olimme jo kohteessa.

Kyllä riitti katseltavaa ja silmänruokaa ja ihan ilmaiseksi!

Vielä löytyi kukkiviakin kukkia. Itse asiassa aika monta.

Tämän salaperäisen oviaukon olin kuvannut jo edelliselläkin kerralla.

Hyönteishotelli.

Viitostien vanhoja tienvarsiopasteista vissiin... Minne mahtaa olla 116 kilometriä? Ja minne 13?

Vain muutama neilikankukka oli enää jäljellä.

Miljoonakelloissa on sen enemmän vielä kukintaa jäljellä.

Takaisin kuopuksen kotiin palasimme vähän eri reittiä ja kuljimme myös hylättyä junanrataa pitkin.

Rata oli osittain aivan heinittynyt ja sieltä löytyikin parvi vinhasti kisailevia perhosia. Ne olivat niin arkoja, ettei niitä millään meinannut saada kameralla pyydystettyä, mutta sinnikäs yrittäminen palkittiin lopulta muutamalla osumalla.

Vielä kuopuksen kodin lähellä olevalla joutomaalla kasvoi kummallista keltaista kukkaa, jota en muistanut ennen nähneeni. Ja nyt sitten heti tällä viikolla bongasin samaa kasvia ihan työpaikan viereltä. Niin sitä voi ihminen olla sokea.

Lopuksi vielä kuva kuopuksen kotipihan sohvaryhmästä. Pehmusteet eivät olleet nyt paikoillaan, mutta aika ihana istuskelupaikka kaupunkikeskustan kerrostalopihalla, vai mitä?