Saattaa olla, että olen jo muutaman kerran maininnut, että viimeiselläkin lomaviikolla täti huiteli pitkin maita ja mantuja eikä pysytellyt kotona ollenkaan. Siis maanantaiaamuna kapusimme sedän kanssa Savonlinnan linja-autoasemalla Savonlinjan linja-autoon jo heti seitsemän jälkeen. Sillä huruuttelimme herroiksi kohti Helsinkiä. Mikkelissä oli niin pitkä tauko, että ehdin käydä ostamassa meille matkaevästä.
Helsingissä meidän piti olla 12.30, mutta bussi oli kyllä vartin verran myöhässä. Ei haitannut meitä, lomalaisia. Kipaisimme hotellille ja yllätyksekseni saimmekin jo huoneen. Saimme vaihdettua vähemmän hikiset vermeet ylle ja jätettyä ylimääräiset matkatavarat jo lomakotiimme.
Kiiruhdimme pikaisesti esikoisen työpisteelle. Hän järjesti taukonsa siihen saumaan, joten kahvittelimme (oli liian kuuma, joten mehuttelimme) ja popsimme makoisat sämpylät siinä yhdessä. Pian esikoisen lyhyt tauko loppuikin ja meidän piti jo kiirehtää seuraavaan linja-autoon.
Illan vietimme kummieni luona Klaukkalassa herkutellen, kahvitellen ja kuulumisia vaihtaen. Aika riensi sukkelasti ja pian olikin jo aika lähteä paluumatkalle kohti Helsinkiä. Illan isäntämme ystävällisesti kyyditsi meitä bussilta heille ja toisinpäin.
Esikoinen tuli meitä vastaan Kamppiin ja yhdessä saavuimme jälleen hotellillemme. Teimme sotasuunnitelman tulevien päivien varalle. Setä ei ollut koskaan aiemmin ollut ollut Helsingissä turistina, joten piti monta asiaa sovittaa muutamaan päivään. Toki totuuden nimessä on myönnettävä, että paljon jäi tutustuttavaa ja nähtävää toiseen ja kolmanteenkin kertaan.
Kun illalla vihdoin pääsi painamaan pään tyynyyn, väsytti vietävästi. Aamu tuli yllättävän äkkiä ja oli jälleen aika nauttia yltäkylläinen hotelliaamiainen. Nyt tarjolla oli leikkelepöydässä mm. lämminsavulohta ja maksamakkaraa, nam! Palasokerikippo on näköjään jäänyt myös kuvaan, Niitä en kyllä syönyt enkä kahviinikaan sekoitellut.
Tapasimme esikoisen kolmen sepän patsaalla puoli yhdeksältä ja suunnistimme päivän ensimmäiseen kohteeseen. Olimme niin aikaisia, että jouduimme odottamaan puutarhan avautumista ja ensin vielä yritimme väärästä ovesta sisään...
Vaan siinä se nyt on, Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan portti, apposen avoimena myös meitä varten. Ulkopuutarhat ovat maksutta katseltavissa läpi vuoden. Kasvihuoneisiin on pieni maksu, mutta koska aika oli rajallinen, olimme jo etukäteen päättäneet tutustua vain ulkopuutarhaan. Sielläkin oli niin helteistä, että luulen, että noissa kasvihuoneissa olisimme vallan läkähtyneet.
Jo portin takana avautui kauneutta.
Miltei portin pielestä postilaatikosta olisi saanut ottaa mukaansa alueen kartan. Hetken tuumittuamme totesimme, että emme jaksa raahata sitä mukana. Vierailumme ei ollut niin suunnitelmallinen, joten pärjäisimme pelkällä haahuilemisella.
Kaikenlaista hienoa puutarhassa olikin kansalle katsottavaksi! Kasvien nimet ovat minulta suloisesti hukassa, mutta kuvat puhukoot puolestaan.
Myrkylliset kasvit oli huolellisesti merkattu pääkallokuvin. Tätäkin kiiltävämarjaista kasvia oli valkoisena ja punaisena.
Sadetin virkisti myös polulla tallustelevaa...
Paratiisi!
Puutahan työntekijät olivat helteelläkin ahkerasti työssä. Varsinkin nämä lentävät kaverit.
Aistipuutarha oli hauska! Siellä sai katsella, haistella ja tunnustella, kai maistellakin...
Esikoinen ryhtyi paljasjalkapolulle koekaniiniksi.
Tasapainoharjoittelua kokeilimme molemmat. Olipa se hauskaa!
Samaan kukkaan mahtuu mettä etsimään iso ja pieni pörriäinen, mehiläinen ja ampiainen.
Parituntisen kierroksemme jälkeen olimme kuumissamme ja janoissamme. Onneksi puutarhassa on myös kahvila, josta sai ostaa virvokkeita.
Kahvilan hyllyltä bongasimme mielissämme kotikaupungin pienpanimon laatikon!
Setä joi kahvia, me esikoisen kanssa valitsimme mieluummin kylmää eli limonaadia.
Kun palautimme astiamme kahvilaan sisään, ihastelin vielä hetken hyllyllä nököttäneitä somisteita. Aika kivat!
Kun poistumme puutarhasta, päivä ei vielä ollut edes puolessa. Mitä kaikkea vielä ehtisimmekään? Tästä tulisi tehokas päivä.
Arvaa mistä minä tykkään? Siitä, kun kaikenmaailman kieltojen lisäksi nykyään on noita "sallimuksia". Saa juosta! Tervetuloa polkupyörällä putiikin eteen! Myös lemmikit ovat meille tervetulleita! Saa makoilla! Saa neuloa! Haista! Saa maistaa! Lainaa tästä polkupyörä / kartta / kirkkokaveri! ❤
VastaaPoistaJa arvaa, mistä pidin postauksessasi? Kukista, kahvista, ilosta, heittäytymisestä, paljasjalkakävelystä ja tasapainoharjoittelusta ❤
Mainiota matkailua ❤
Sääntö-Suomessa on onneksi paljon sallittuakin. Ihanaa, että opimme myös sallimaan :)
PoistaKyllä, harrastin tällä lomalla mainiota matkailua yllin kyllin. Luulisi riittävän muistelemista talven pimeiksi illoiksi :)