lauantai 12. syyskuuta 2015

Pihapäivä


Perhosen keveä oli olo ja mieli aamulla herätessä. Edessä oli kunnon kotipäivä pitkästä aikaa. Kuopus on reissussa ja setä oli aamuvuorossa töissä, joten olin periaatteessa vapaa tekemään mitä mieleen juolahtaa. Paitsi että kymmeneltä piti olla kotona laskemassa sähkömies sisään ja kymmenen jälkeen antamassa auton avaimet kälylle.

Mielin kaupungille käymään, olinhan lukenut tarjouslehtisistä hyvistä tarjouksista. Mutta ajattelin jättää pyöräilyn iltapäivään, kun aamupäivälle oli tuota päivystystä. Aamukahvien jälkeen olin hämmennyksissäni, kun en tiennyt mitä tekisin. Koti odotti siivousta ja piha myös. Ikkunoita pitäisi pestä... ja pyykkiäkin. Neuletyö houkutteli... ja sää ulkona oli mitä mainioin, lämmin ja aurinkoinen.

Lopulta neuloin ensin vähän ja suunnittelin samalla. Sitten siivoilin ja välillä pisätydyin pihalla. Sinne kyllä meinasin aina vähän kuin unohtua... Napsin äitienpäiväruusun kukkia sisälle maljakoihin ja yritin tehdä niistä jonkinlaista asetelmaan. Yritykseksi jäi.





Siivoilin sisällä ja ulkona, sain puunattua myös pari keittiön kaappia ja samalla tein inventaarion pakastusrasiakoelmassa. Tarkistin, että jokaiseen purkkiin löytyy kansi ja jokaiseen kanteen purkki. Ja että olivat myös ehjiä. Ylimääräiset ja rikkinäiset joutuivat surutta roskiin. Nyt on järkevä järjestys jääkaapin yläpuolisessa kaapissa eikä tarvitse pelätä, että sieltä putoaa purkkeja päähän, jos erehtyy avaamaan oven.


Kun menin kaivamaan perunoita, törmäsin hurmaavaan näkyyn. Perunapellon auringonkukka kukoisti kympillä ja siinä sen lehdellä lekotteli amiraaliperhonen. Säntäsin saman tien takaisin sisään hakemaan kameraa ja palatessani perhonen oli edelleen paikoillaan.


Mutta ei se ollut linssilude. Hyvä että ehdin yhden kuvan napata, kun perhonen jatkoi matkaa. Seurasin sen lentoa...


... ja se laskeutui jasmikkeeseen  niin ylös, että kuvaaminen oli hankalaa. Mutta ei mahdotonta.



Kun päivä lähestyi puolta, alkoi nälkä ahdistella naista hilpeää. Niinpä pistin toimeksi ja keitin vihdoinkin maailman herkullisinta kesäkurpitsakeittoa. Se on ollut suunnitelmissa jo monta viikkoa, mutta jäänyt tekemättä, setä kun ei siitä välitä. Mutta nyt keitin keittoa kunnoon kattilallisen. Voin sitten osan pakastaa ja osan ottaa töihin evääksi ensi viikolla. Mmmm, maistuipa mainiolta Virosta ostettujen leipätikkujen kanssa!






Syötyäni painuin pihalle saksimaan. Villinä ja vapaana rehottanut puutarha olisi tarkoistus pikku hiljaa pistää ruotuun. Kyykin puskien juurilla kahdenlaisten leikkurien kanssa ja kasat puskien vierillä kasvoivat kohtuuttomasti. Leikkasin kai enemmän kuin jätin, mutta silti ei näytä liian tyhjältä. Paitsi tyhjältä näyttää talon kulmalla, kun siitä leikkasin kokonaan ruusuangervon ja kolme seppelvarpua. Tulipa paljon tilaa! Mutta kunhan ensi kesä kääntyy syksyyn, sitä tilaa ei enää ole. Niin kovia kasvamaan ovat nuo pensaat!

Setä tuli avuksi, kun olin saanut pensaat siistityksi ja mätti oksat peräkärriin. Olipa niitä paljon! Hyvä että mahtuivat, vaikka kärrissä on kuomukin.

Leikkimökkikasvihuoneen kasveihin en vielä kajonnut, vaikka terassillakin jo pyyhkäisi syksyä enteilevä tyhjennysluuta. Leikkimökissä on kasvu vielä täysiään käynnissä ja sitruunakurkku on intoutunut niin villiksi, että tulee pian ovesta ulos.




Pitkin pihoja puuhaillessani sattui silmiini myös hyljättynä ja huomiotta kukoistanut mustaherukkapensas. Siinä oli edelleen pulleita ja muhkeita marjoja ja vaikka meillä ei kukaan mehua juokaan, päätin nyt kerätä marjat ja kaivaa mehumaijan esille. Kai se on yksi satsi mehua lirutettava... Pakastinhan pitkin kesää niitä vadelmia, jotka muuten olivat hyviä, mutta joihin joku ytimennävertäjätuholainen oli järsinyt ruskeat surureunat. Pakastimessa oli melkein kolme litraa vattuja, joten mehusta tuli tällä kertaa erittäin vadelmaista. Näitä kesäherkkuja kun löytyi puskasta vielä lisääkin.


Mehun keitin tällä kertaa helpoimmalla mahdollisella tavalla. Eli marjat ja sokerit vain maijaan ja levy täysille, kunnes vesi kiehuu. Valmis mehu lirisi teräskattilaan ja kunhan se huomiseen mennessä on jäähtynut, pullotan liemen pakastuspulloihin ja siinä se.

Niin vei puutarhapuuhailu tädin mennessään, että kaupungilla pyöräily jäi tekemättä ja tarjousvehnäjauhot ja -pyykinpesuaineet ostamatta. Mutta tuleehan niitä uusia tarjouksia. Sitä ei voi tietää, tuleeko näin hienoja päiviä ihan kohta.

Touhupäivä ja raittiissa ulkoilmassa puuhailu sekä illan kruunannut sauna väsyttävät vanhaa. Ei auta edes reissukarkkien mässytys. Joten tämän tarkempaa raporttia ei tästä päivästä tule, Täti vetäytyy kauneusunille jaksaakseen huomenna sedän kanssa puusouvissa. Hyvää yötä!

2 kommenttia:

  1. Kaunis amiraaliperhonen sinua kävi ilahduttamassa!

    Ja kaikenkaikkiaan kaunista pihapäivää olet viettänyt!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhoset ovat ihania! Pitäisikin istuttaa pihaan paljon kasveja, jotka houkuttelisivat perhosia.

      Poista