Neulottu ja huovutettu veska

Viikko sitten tiistaina aamulla reilun kahdensadan gramman vyyhti aitovillaista vängästi värjättyä lankaa pötkötteli Tallinnan vanhan kaupungin kaupan pärekopassa päälimmäisenä. Olin sen edellisenä iltana noteerannut ja hypistellyt, mutta en ollut ostanut. Lanka puhutteli, mutta en tiennyt mitä siitä tekisin. Yöllä uni loppui aamuneljän jälkeen ja voi että oli aikaa ajatella. Lanka ei jättänyt rauhaan, vaan mietin, että pitäisikö se käydä vielä ostamassa... Samassa muistin, että äitihän oli tokaissut, että se on huopuvaa...

Siitä se ajatus sitten lähti. Jos neuloisin langasta laukun ja huovuttaisin sen joko tasohuovutuksena käsin tai sullomalla valmiin laukun pesukoneeseen. Lyhin työmatka on tuumasta toimeen, mutta nyt oli melkein vielä sitäkin lyhyempi. Heti aamun valjettua ja kauppojen auettua pingoin ostamaan mielessäni kummitelleen lankavyyhdin (ja toisenkin, vähän erivärisen...). Sitten piti tietysti ostaa puikotkin, että pääsin heti työhön käsiksi. Ostin vanhan kaupungin kaupasta bambuiset pitkät puikot ja harmittelin sitä, että niitä ei ole kaikkein helpointa heilutella bussissa. Joten serkkupa löysi jostain pyöröpuikot, siis ihan perinteiset, jotka toimivat mainiosti.

Jos oikein tarkasti katselit Tallinnan reissun paluumatkan kuvia, niin kahvimukini takana näkyi tämän neuletyön alku. Laiva- ja bussimatkojen aikana neuletyö edistyi jo mukavasti ja kotiin palattua neulevimma vain yltyi. Ohjettahan minulla ei tietenkään ollut, olipahan vaan jonkinlainen visio siitä, miltä uuden laukun tulisi näyttää. Enkä mitään koetilkkua tehnyt ja huovuttanut. Miten olisin sen laivalla voinut tehdäkään.

Siis työ edistyi ja samalla muutin suunnitelmia sen mukaan kuinka arvelin lankaa riittävän. Alun perin loin 80 silmukkaa ja sehän oli paljon se. Alkoi näyttää siltä, että laukusta tulisi hyvin laaja, mutta matala. Siksi piti taas lennossa soveltaa ja tehdä kassiin ikään kuin sivut, joista kantohihna sitten sujuvasti lähtee. Siinä vaiheessa, kun kassi oli neulottu ja ommeltu kasaan ja virkattu vähän reunoja topakammiksi, lankaa oli jäljellä 30 senttiä. Ja tältä se vapaaneulonnan tulos sitten näytti:

Reunat rullautuivat ja olipa se suuri... Laitoin kaiken toivoni huovutukseen. Ikinä ennen en ole konehuovuttanut, joten kuukkeloin vähän ohjeita ja muiden kokemuksia. Lopputulos: jokainen lanka huopuu yksilöllisesti ja jokainen kone huovuttaa eri lailla. Kaikki suosittelivat tekemään koetilkun. Toiset vannoivat, että 40 asteisessa pesussa tulee paras tulos, toisten mielestä huovutuksessa pitäisi käyttää 60 asteen pesulämpötilaa. Kannattaa kokeilla pienellä koetilkulla...

No, minullapa oli kassin kokoinen ja muotoinen koetilkku. Ei muuta kuin rohkeasti se koneeseen ja vähän muuta pyykkiä lisäksi ja koneeseen 60 asteen siliävän pyykin ohjelma käyntiin ja ei kun jännittämään. Valtisin korkeamman lämpötilan, sillä toivoin neuleen huopuvan kunnolla jämäkäksi.

Kun pesuohjelma loppui, jännityksellä menin tyhjentämään pesukonetta.

Siellä se pilkistää...

Muina naisina en ollut huomaavinanikaan huopunutta myttyä vaan yksi kerrallaan poimin koneesta muut pyykit ja ripustelin ne rauhallisin elkein kuivumaan. Jännittävä kutitus kuitenkin koko ajan kaihersi mielen ja vatsan pohjalla. Lopulta koneen rummussa makasi yksinäisenä vain vanuttunut villalankatekele... poishan se oli otettava.

Ja huh. ei se ainakaan ihan pilalle huopunut! Olin niin intoa täynnä, että tähän ensimmäiseen kuvaan jo ennätin vähän kassintekelettä oikoa.

Alimmassa kuvassa kassi on oiottu kuivumaan. Neule huopui hyvin ja olisi sopivan napakkaa lapasiksi, mutta laukuksi tekele on melko lötkö. Nyt mietin jos vuorilla voisin napakoittaa kokonaisuutta ja joku kiinnityssysteemi pitäisi vielä läppään keksiä, Joten ei se viel oo valmis...

Kaiken kaikkiaan olen iloisesti yllättynyt ensimmäisen huovutuskokeiluni lopputuloksesta. Ei täydellinen onnistuminen, muttei täydellinen fiaskokaan, Minusta on hauskaa miettiä, millaisen työn takana kassin valmistuminen on ollut...Ensin villa kasvoi lampaalla turkkina, sitten villa kerittiin, karstattiin ja kehrättiin. Haluaisin uskoa, että lanka on käsin kehrättyä, mutta ei kai se ole... en ole niin asiantuntija, että osaisin sanoa... lanka ei ollut tasapaksua, vaan siinä oli paksumpia ja ohuempia kohtia. Sitten joku on uittanut langan väripadassa. Lanka on kiikutettu myyntiin, minä ostin sen, neuloin ja huovutin. Ja varmaan vielä viimeistelen ainakin ompelemalla vuorin ja ehkä keksimällä laukkuun jonkin kivan jujun. Kehityskelpoinen kokeilu, joten tästä on hyvä jatkaa.