Pitsiä ja pullaa

Tälle viikonlopulle oli suuria suunnitelmia. Viikon kuluessa alkoi näyttää siltä, että suunnitelmat kaatuvat kehnoon keliin ja nivelvaivoihin. Eilen illalla vaihdoin viestejä veljeni kanssa ja aamulla vielä soittelimme. Päädyimme kuitenkin toteuttamaan aiemmat suunnitelmat supistettuna. Siksi jäi kokonainen lauantaipäivä ilman etukäteisohjelmointia.

Aamulla satoi ja maisema oli ihan harmaa. Oli siis mitä parhain päivä mennä pitkästä aikaa kaivelemaan kirpputorin aarteita. Setä lähti mukaani ja niin sitä mentiin. Kirpparilla oli harvinaisen täyttä, lähes jokainen pöytä oli vuokrattu. Silti näytti siltä, ettei siellä olisi ollut meille mitään. Tyhjin käsin ei lopulta kuitenkaan tarvinnut poistua. Löysin pienen pitsiliinan eurolla, Pentikin punaisen maljakon 3 eurolla ja vanhan, kunnollisen napakasta puuvillasta tehdyn ja käsin virkatulla pitsillä koristellun tyynyliinan 2 eurolla.

Vanhat lakanat ovat siitä ihania, että ne ovat niin paljon parempaa laatua kuin nykyiset liinavaatteet. Puuvilla on paksua ja napakkaa ja kuosissaan kestävää. Tämä tyynyliina on kooltaan sohvatyynyn kokoinen ja minulla on ajatus... alakerran puusohvan päälle kaivataan lisää tyynyjä ja tässäpä sinne mainio lisä.

Kirpparin jälkeen kävimme vielä ruoka- ja rautakaupoissa. Kun palailimme kotiin, aurinko oli jo löytynyt pilvimassojen takaa kirkastamaan päivää. Siksipä kuvasin omassa pihassa syksyn iloja.

Yhtään orvokkia en tänä vuonna ostanut enkä istuttanut. Aikaisempien vuosien taimet tuottivat siemeniä, jotka ovat kylväytyneet itsestään pitkin pihoja. Yksikin pikkuruinen orvokki kasvaa pyhällä hengellä silkassa kivikossa.

Ihmiset valittavat, että ei ole sieniä... Kukkupuhetta, sanon minä! Meilläkin kasvaa tatit ihan omalla pihalla.

Lintujen kylvämä auringonkukka alkaa jo vanhentua. Olen siitä saanut paljon iloa ja nyt haaveilenkin, että ensi kesänä kylväisin enemmänkin auringonkukan siemeniä kasvimaan kulmalle.

Luumut eivät ihan vielä ole kypsyneet kunnolla. Mutta ei mene enää kauaa, että pääsemme näillä herkuttelemaan.

Tuplaluumu

Jännittää ihan, että ehtiikö jättikurpitsasta kasvaa jätti... Hyvällä alulla yksi jo on.

Iltapäivän kääntyessä kohti iltaa kävin vihdoin toimeen tekemään jotain järkevää. Alustin ensin sämpylätaikinan ja vielä pullataikinankin. Sämpylöistä en näköjään napannut yhtään kuvaa, mutta pullista sitäkin useamman. Olin luovalla tuulella ja leivoin erilaisia pullia kuin yleensä. Kaulin taikinan levyksi, jonka päälle levitin voisulaa, vaniljasokeria ja hienosokeria. Käärin levyn rullalle ja leikkasin siitä palasia, jotka tökkäsin pullavuokiin. Paistamisen jälkeen olivatkin tosi kivan näköisiä!

Koska uuni oli lämmin ja kesäkurpitsoja meillä on hyvinkin runsaasti, päätin kokeilla viikolla löytämääni rapeiden kesäkurpitsatankojen reseptiä. 

Paistoin tankoja kauemmin kuin ohje käski. Silti tangot jäivät melko pehmeiksi eikä voi sanoa, että ne olisivat erityisen rapeita. Unohdin vielä ripotella valmiille tangoille suolaa. Mutta eipä tämä testaus muutenkaan tainnut olla niitä onnistuneimpia. Ei tarvitse tehdä toista kertaa.