Voi tätä syksyn yltäkylläisyyttä! Yhtä aikaa pitäisi mässäillä niin mustikoilla, pensasmustikoilla, vadelmilla, karviaisilla, viinimarjoilla kuin kantarelleillä ja muilla sienillä, uusilla, tuoreilla perunoilla, kesäkurpitsalla, spagettikurpitsalla, kesäkaalilla... ja nam nam nam. Mutta kun ei kupu vedä määräänsä enempää, vaikka kuinka olisi hyvä tahto ja silmät söisivät enemmän kuin jalat kestäisivät.
Onneksi monta kesäherkkua voi säilöä talven varalle. Eilen juuri kirjoittelin, etten enää karviaisia pakasta enkä tee niistä hilloa. Ja heti tänään pyörrän päätökseni. Jokunen kesä sitten supikoiran rontti tyhjensi yhden yön aikana koko karviaispensaamme marjoista. Eilisen herkkukiisselin jälkeen suorastaan kauhistutti ajatus näiden mainioiden marjojen joutumisesta vääriin suihin. Niinpä päivän aikana oli alitajunnassa kypsynyt ajatus, että tänään töiden jälkeen kerään talteen puskan marjat.
Ensin menin puskaan kolmen litran hinkin kanssa. Se täyttyi hetkessä. Kävin sisältä toisen ämpärin, Siihen mahtuu marjoja viisi litraa ja sekin täyttyi kukkupääksi eikä pensas tyhjentynyt. Tosi tuottoisa puska, sillä olen jo aiemmin kerännyt siitä ainakin yhdeksän litraa marjoja astioihin ja käsittämättömän määrän suoraan suuhuni.
Näine saaliineni palasin sisään miettien kuumeisesti, mihin tellään marjanpaljouden. Lopulta päätin pakastaa kaiken uhalla osan. Voin sitten talvella keittää muutamankin kerran eilisen kaltaista herkkukiisseliä. Kiisseli oli muuten jäätelön kanssa aavistuksen ylimakeaa, mutta tänään söin samaa soppaa laktoosittoman turkkilaisen jukurtin kanssa ja ai että! Meinasin nielaista kielenikin!
Pakastaminen olisi ollut helppo nakki ja sujunut sutjakkaasti ellen olisi keksinyt ajella marjojen partoja, siis nyppiä pois karvaisia kukinnon jämiä. Koska joka marjaa piti parturoida, pakastaminen vei sata kertaa enemmän aikaa kuin nyppimättömien heittäminen pussiin ja pussin suu kiinni. Aikaa meni toista tuntia ja peukalon kynnen alunen kipettyi. Mutta onpahan tehty, sillä en tiedä vielä, mitä pakastetuista marjoista aikanaan tehdään.
Vajaat puolet jaksoin nyppiä ennen kuin luovutin. Pakastimeen kiikutin seitsemän puolen litran pussia. Olen ollut tänä vuonna säilömisessä sen verran maltillinen, että pussit mahtivat hyvin jäätymään eikä tehnyt tiukkaakaan. Muutakin mahtuisi... mitähän sitä sitten keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti