Askel askeleelta syksympi

Tänään on ollut aivan käsittämättömän hieno syyspäivä. Kaupungissa olisi ollut tapahtumia joka sormelle torikirppiksestä hyvinvointimessuihin, mutta minulle sattui työpäivä ja leijonanosa päivästä meni sisätiloissa nököttäessä. Työpäivän jälkeen olin niin uuvuksissa, etten illastakaan jaksanut suuresti harrastaa ulkoilua.

Kotona huilasin hetken ennen ruoan laittoa neuloen ja netissä roikkuen. Kun havahduin horroksestani, näin maailman miltei uusin silmin ja muutama kuvakin tuli napattua. Reilu viikko sitten markkinoilta ostamani auringonkukat ovat ressukat jo kuolleet. Kaiken kiireen keskellä puska kuitenkin töröttää edelleen meidän olohuoneessa...

Keijupölyä?

Viikolla olin reipas ja yhtenä päivänä töiden jälkeen nostin ylös meidän perunat pieneltä kasvimaantilkultamme. Niitä tuli ihan mukavasti, vaikka huoleton harrastajaviljelijä olenkin. Eivät olisi tavalliseen sankkoon mahtuneet!

Tänään kävin terassilla kurkistamassa mitä pottupaljoudelle kuuluu ja ihailin samalla kukoistavia mustamarja-aronioita ja yhä sinnitteleviä yrttejä. Äitienpäiväruusukin pukkaa nuppua yhä edelleen.

Huomiselle on luvattu jo hyytävämpää säätä. Pelottaa ihan, kuinka kasvilapseni talven lähestymisestä selviävät. Niille kun ei voi edes sukkia pukea...

Edellisessä postauksessa olimme melkein viikko sitten retkellä Ilomantsissa. Varustauduin pitkälle ajomatkalle lankakerän ja puikkojen kanssa. Kotiin palattua minulla olikin jo melkein sukka valmiina. Jos lankana olisi ollut perinteinen Novitan Seitsemän veljestä, sukka olisi ollutkin jo valmis ja sille pari hyvällä menolla.

Tallinnasta ostettu Step-lanka on huomattavasti Seiska veikkaa ohuempaa, ehkä jopa ohuempaa kuin Nalle. Mutta lanka oli äärettömän miellyttävää neuloa, ehkä siksi, että siinä on aloa veraa ja jojoba-öljyä. 100 gramman vyyhti oli yllättävän riittoisa ja lankaa jäi vaikka kuinka paljon jäljelle naisten sukkien neulomisen jälkeen. Olin ollut Karnaluksista lähtemisen jälkeen vähän murheellinen, kun äiti päivitteli miten kallista tuo lanka oli. Maksoi muistaakseni vähän yli 7 euroa kerä. Jos olisi ostanut 10 kerää, hinta olisi ollut vain noin 6 euroa kerä. Syvä helpotuksen huokaus pääsi, kun näin paikallisesta sanomalehdestä lankakaupan messumainoksen, jossa tätä samaista Steppiä mainostettiin messutarjouksena 10 €/kerä.

Huolellisesti etsin langasta saman aloituskohdan molempaan sukkaan ja luulin jo saavani aikaiseksi ilahduttavan identtisen sukkaparin, Mutta pöh! Toisen sukan kärkikavennuksia tehdessä langassa oli solmu! Sen suurempia miettimättä jätin solmun kohdalle päättelylangat ja jatkoin touhukkaana puikkojen heiluttamista. Olisi pitänyt etsiä kerästä oikea värinvaihtumiskohta, että sukkien kärjet olisin saanut samanlaisiksi. Nyt toinen sukka päättyy pinkkiin ja toinen harmaaseen. Voi harmi!

Tässä raidat vielä näyttävät kutakuinkin samanlaisilta.

Mutta voi noita kärkiä!

Toisaalta eri värinen kärki voi olla merkki, josta erottaa kumpi kuuluu vasempaan ja kumpi oikeaan jalkaan.

Step-lanka oli niin ylellinen tuttavuus, että kun sain nuo syksyn ensimmäiset sukantekeleet pois puikoilta, loin heti uudet silmukat aloittaen toisen kerän. Tätä hienoa lankaa on hyvä neuloa Karnaluksista hankkimillani ruusupuisilla puikoilla. Olkoon vaan välineurheilua, mutta tästä harrastuksesta tykkään todella!

Nyt harmittaa, että ostin Steppiä vain nämä kaksi kerää. Ei kai tässä auta muu kuin käydä suunnittelemaan uutta ostosreissua Itämeren etelärannikolle...