Kyytiä kesäkurpitsoille

Olen vähän potenut huolta ja murhetta ylenpalttisesti kasvaneista kesäkurpitsamötiköistä. Olen napsinut niitä pois puskasta ennen kuin kasvavat ihan holtittomasti, mutta monet ovat ennättäneet venyä melkoisiin mittoihin ennen irrotusta. Ei koskaan pitäisi ajatella, että jätänpä tuon tuohon vielä hetkeksi kasvamaan... kun selkäsi käännät, pienestä ja somasta kesäkurpitsan alusta on hetkessä venähtänyt käsivarren mittainen järkäle.

Huolta ja murhetta ei tuota se, etteivät taimet tuottaisi satoa. Päänvaivaa aiheuttaa pikemminkin suunnaton sato, jota ei ehdi parhaimmallakaan tahdolla käyttää sitä mukaa kun uusia kurpitsoja ilmestyy. Työkavereille olen jötkäleitä kantanut, muttei heillekään loputtomasti voi satoa työntää.

Eilen kasasin kaikki käsittelyä odottavat pötköt keittiön pöydälle. Aikomus oli muuttaa hyvä materiaali ruoaksi ja leivonnaisiksi iltapäivän aikana.

Aloitin homman raastamalla osan kurpitsoista raasteeksi.

Raastetta ajattelin käyttää kuppikakkuihin, kuivaan kakkuun ja pitsaan. Olin etsinyt netistä kuppikakkureseptiä, johon voisin ylijäämäkurpitsaa upottaa. Löysin kokeilemisen arvoisen Zucchinikuppikakut -reseptin. Ohjetta oli kuitenkin pakko soveltaa, sillä en tosiaankaan ole kuullutkaan mistään puolimakeista suklaahipuista... Eikä meidän kaapissa ole vaniljaesanssiakaan. Sokeriakin vähensin.

Eli minun versioni oli tällainen:

Kesäkurpitsakuppikakut

100 g pehmeää voita
1 dl kasviöljyä
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl vahvaa kaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
4 dl kesäkurpitsaraastetta
100 g leivontasuklaata rouhittuna
0,5 dl pekaanipähkinöitä paloiteltuna

Vatkaa voi, öljy ja sokeri sekaisin. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää maito ja vaniljasokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Nostele joukkoon kesäkurpitsaraaste ja suklaarouhe.

Tästä annoksesta tuli 12 jättisuurta muffinia. Alkuperäinen ohje oli 24 hengelle. Kuppikakkuvuoista täytetään kaksi kolmasosaa ja ripotellaan päälle pekaanipähkinärouhetta. Leivonnaisia paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia tai niin kauan, että leivonnaisen pinta ponnahtaa takaisin kevyesti painettaessa. Jäähdytetään ja nautitaan.

Ovat muuten aivan käsittämättömän hyviä! Jos on joskus ennenkin tullut tehtyä hyviä kuppikakkuja, niin nämä löivät kaikki entiset tekeleet laudalta kuusi nolla.

Samaa raastetta ja samoja pekaanipähkinöitä upposi seuraavaankin leivonnaiseen. Jo monen syyskesän kakku on syntynyt samoista aineksista. Ensin jauhoin pähkinät, sitten särjin munat...

... ja sitten olikin kakku jo valmis. Melko nopeaa? Ei kun kuvaaminen vain unohtui...

Imelyyksien jälkeen piti paistaa välillä jotain ruokaisampaa. Pitsaan pistin paseerattua tomaattia, ruskistettua jauhelihaa ja sipulia, kesäkurpitsaraastetta, tomaattiviipaleita ja juustoraastetta. Maistuu!

Vielä halusin tehdä kesäkurpitsasuklaapiirakkaa ja teinkin. Kuorrutteeseen laitoin Virosta ostamaani leivontasuklaata, jossa kaakaoprosentti on tymäkkä. Päällyste ei olekaan niin suklaisen suussasulava kuin ennen ja siitä tuli vielä jotenkin rakeinenkin. No, hyvää on silti.

Näitä leipoessani takaraivossa takoi, että olen hölmö, hölmö, hölmö... Leipominen on niin mukavaa, mutta kuka tämän kaiken syö? Onneksi on pakastin! Vaikka ei sinnekään kannattaisi loputtomasti leivonnaisia säilöä. Syötävä ne on sieltäkin...

Kaiken tuon leipomishässäkän jälkeen kurpitsat eivät olleet kuluneet edes puoleen! Luovutin eiliseltä ja jatkoin tänään. Töiden jälkeen keitin ensin ison kattilallisen suun mukaista kesäkurpitsakeittoa ja sitten vielä Kivi & kakku -blogista löytämäni ohjeen mukaan kesäkurpitsa-sitruunahilloa.

1,5 kg kesäkurpitsapaloja
2 dl vettä

kiehautetaan palat pehmeiksi ja soseutetaan sauvasekoittimella. Sekoitetaan joukkoon

8 dl hillosokeria
2 sitruunan mehu
1 tl kaardemummaa

 ja keitetään vielä 10 minuuttia.

Tölkitin ja jätin hillon jäähtymään. Se maistiaishillo, jonka sormenpäällä pyyhkäisin kattilan reunasta, maistui aivan syntisen hyvältä. Ja hillon väri on eksoottisen vihreä...

Loppuivatko kesäkurpitsat? No eivät! Vielä on yksi mötikkä jäljellä ja puskasta pukkaa uutta kovaa vauhtia. Nooo... ainakin noita kuppikakkuja voisi tehdä toisenkin kerran!