keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Perunamaalla kasvaa auringonkukka

Tänä aamuna oli ihana herätä. Olin nukkunut tarpeeksi ja aamu oli anivarhainen. Töihin piti mennä vasta iltavuoroon. Oi, aikaa oli.

Ihan ensin kävin käynnistämässä pyykkikoneen, Sinne se jäi jyskämään yksikseen alakertaan, kun itse suunnistin muihin puuhiin. Eilen illalla jo leivoin kantarellipiirakkaa soveltaen. Meillä ei nimittäin ollut kevytkermaa eikä tuhdimpaakaan. Korvasin reseptin kerman laktoosittomalla kevytmaidolla ja ihan hyvin toimi. Tänään oli vuorossa mustikkapiiraiden leipominen. Taikinaan olisi pitänyt laittaa kermaviiliä. Sitähän ei meillä tietenkään ollut, mutta olipa turkkilaista jugurttia. Toimi!




Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, muttei kuitenkaan lämmin. Takki piti kiskoa päälle, kun kipaisin ripustelemaan pyykkejä narulle. Pyykit roikotettuani tein tarkastuskierroksen tiluksillani. Ilahduttavaa kasvua oli nähtävissä:

Vadelmapuskissa on vielä elämää ja marjat ovat makoisia. Mustaherukoitakin pitäisi ehtiä poimimaan.


Kurpitsapenkissä loistavat monet kukat. Kesäkurpitsa antaa satoa enemmän kuin ehdimme syödä, mutta spagettikurpitsa taisi jo hyytyä kasvatettuaan 4 hedelmää.



Jättikurpitsan alut ovat vielä niin pieniä, ettei niistä kyllä mitään jättejä ehdi kasvaa.


Avomaankurkkuja en ole kasvattanut ennen, mutta olen oikein ilahtunut niiden satoisuudesta ja rapsahtavasta herkullisuudesta.


Pensasmustikan marjat tahtovat aina vähän jäädä metsämustikoiden varjoon. Mutta hyviä ovat!





Naapurin rouvalta saatu sitruunakurkku on kukkinut runsaasti koko kesän. Huonosti on kukista hedelmiä kehittynyt, mutta nyt! Yksi jo pullistuu.




Keväällä ostettu paprika ei ole edes kukkinut, mutta chili tekee palkoja. Nyt vain mietin, että onko nuo vihreät jo käyttökelpoisia vai ovatko ne raakoja... Pitäisikö niiden punastua? Tai kellastua?



Ostin kaksi tomaatin taintakin. Toisen piti olla pensastomaatti, mutta höpsis. Molemmat ovat kasvaneet pitkiksi roikaleiksi. Kukkivat kyllä, mutta taitaa olla tulossa vain tomaattikolmoset. Ehkä leikkimökkikasvihuoneeseen ei ole pölyttäjiä uskaltautunut.



Jos muistatte, kasvatin keväällä siemenestä niin tomaatin kuin neilikankin taimia. Kirvat söivät tomaatit ja näytti ettei neilikoistakaan mitään tule. Mutta tulipas... jotain kummaa kasvia, joka ei ainakaan vielä ole kukkimaan ryhtynyt.


Ja hyötykasvien jälkeen päästään silmänruokaosastoon. Meillä kasvaa pitkin pihoja kukkapenkeistä karanneita yksilöitä. En edes yritä saada niitä pysymään ruodussa vaan olen antanut niiden toteuttaa itseään. Tosin jos keskelle nurmikkoa on jäänyt patsastelemaan, siinä on vaarana jäädä ruohonleikkuriin. Mutta setäpä säästi malvan!



Yksi pihamme lempipuskista on syyshortensia. Sen kukat ovat niin muhkeat ja niin herkät. Kauniit ja hellyyttävät. Ihastuttavat.




Mutta entäs se otsikossa luvattu auringonkukka?

Sehän on kylväytynyt ihan itsestään tai lintujen kylvämänä keskelle pottumaata. Sen juurelta en voikaan nyt mukuloita nostella. Onneksi on tuota halmetta, nostetaan auringonkukan juurelta perunakasvusto vasta, kun kukka on kukoistanut ensin. Toivottavasti ehtii kukkia ennen pakkasia!




Olen ollut tänä kesänä hävettävän laiska puutarhuri. Mutta ei se näköjään estä kasveja pistämästä parastaan. Luonto on ihmeellinen!

2 kommenttia: