sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Laiskan sutjakat sämpylät
Saisiko olla tuore ja kuohkea sämpylä?
Kodin Kuvalehden viime syksyn numerossa (20/2017) oli houkutteleva sämpyläohje, jonka nappasin talteen. Kului tolkuttomasti aikaa ennen toimeen tarttumista, mutta lopulta testasin reseptin jokin aika sitten ja havaitsin sen niin hyväksi, että haluan jakaa sen kanssanne.
Sen verran olen tuota ohjesivua tuijotellut, jotta olen löytänyt siitä pienen ristiriitaisuuden. Juttu on otsikoitu "Sunnuntaisämpylät", mutta kuvateksti suitsuttaa sämpylöitä arjen pelastajaksi. Tai.. mikäs ristiriita siinä, kun samalla mainiolla ohjeella leipoo niin sunnutain aamiaiselle herkulliset tuoreet leivät kuin selvittää arkiaamunkin, jos leipä on sattunut loppumaan kaapista.
Helpot sämpylät
3 dl puurohiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
2 dl hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja
0,5 dl siemensekoitusta
pussillinen kuivahiivaa
1 tl (reilu) suolaa
4 dl kylmää vettä
0,5 dl öljyä
Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää vesi ja öljy ja pyöräytä taikina sekaisin. Vaivaamista ei tarvita.
Kääräise kulhon päälle kelmua tai peitä se kannella tai vaikka lautasella ja nosta yöksi jääkaappiin.
Aamulla napsauta ensi töiksesi uuni lämpenemään 225 asteeseen. Ota kahdella isolla lusikalla taikinamöykkyjä leivinpaperin päälle pellille. Ripottele päälle siemeniä ja paista sämpylöitä noin 15 minuuttia.
Illalla tein taikinan niin väsyneenä, että olin jo melkein unessa. Silti se onnistui ja oli aamulla kohonnut kivasti.
Nokareiden nosteleminen pellille on helppoa ja siistiä, mutta kauniin tasaisia ja samannäköisiä ei sämpyläsisaruksista tule.
Paistamisen jälkeen uunista otetut sämpylät näyttävät aika lailla samalta kuin ennen uuniin menoa.
Aamukahvihammasta kolotti enkä millään malttanut odottaa jäähtymistä. Sipaisin kuuman leivonnaisen halkaistulle pinnalle pikkuisen rasvaa ja nam!
Näin sunnuntaiaamuna oli aikaa lukea paikallinen sanomalehtikin normaalia tarkemmin. Kantta voisin hieman avata: taidelukion opiskelija kärsii pahasta migreenistä, joka laukeaa aina pitempiaikaisesti tietokonetta käyttäessä, mutta silti tutkintolautakunta ei ole antanut ylioppilaskokelaalle vapautusta sähköisen kokeen suorittamisesta, vaikka kaksi neurologia ja kaikki opettajat ovat sitä suositelleet. Kokelas on jo kahdesti joutunut sairaalaan tiputukseen migreenikohtauksen iskettyä keskeen kokeen suorittamisen. Kuulostaa kyllä kovin epäinhimilliseltä ja toivoisin oikeuden voittavan.
Kuva ei ole ylioppilaskokeesta vaan välähdys Savonlinnan teatterin Othellosta.
Tämän kirjoituksen otsikko on kovin pohdituttanut tätä tätiä. Suomeksi sanottuna se tahtoo kertoa, että makoisat ja hyvät sämpylät valmistuvat nopeasti (sutjakasti) ja vaivatta sekä vaivaamatta vähemmän ahkerankin leipurin keittiössä. Otsikko voisi kuulua myös "Helpot sämpylät kiireiselle leipojalle", mutta itseäni kiehtoo alkuperäisten sanojen monimerkityksellisyys. Lapsuudessani muistan aikuisten luonnehtineen jotakuta ihmistä laiskansutjakaksi ja määritelmä ei todellakaan ollut kehu. Muistan myös kuulleeni määritelmän laiskanpulskea ja nyt haudutellessani tätä postausta, kävin pohtimaan, oliko sutjakka hoikka ja pulskea tukevampi laiskimus. Silti en tahtoisi kuulla itseäni määriteltävän sen enempää laiskansutjakaksi kuin -pulskeaksikaan.
Mutta nyt tämä laiskanpulskea täti-ihminen pistää pillit pussiin ja tietokoneen kiinni ja ryhtyy heiluttelemaan virkkuukoukkua. Mitä mahtaa nyt olla tekeillä...? Sen kerron toisen kerran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihminen, joka leipoo, ei ole laiska ❤ Ei pulskea tai sutjakka tai lätkeä. Toivoisin, että minunkin keittiössäni edes joskus tuoksuisivat tuoreet sämpylät... Ei siellä tuoksu. En ole vielä koko vuonna leiponut yhtään mitään. Selityksiä kyllä löytyy...
VastaaPoistaLätkeä? :D Tuota sanaa ei meikämurteessa tunneta :D
PoistaEi kaikkien tarvitse leipoa, kun kaupoista saa leipää ja muuta leivonnaista enemmän kuin kukaan jaksaa syödä. Olet muuten ahkera siskoseni <3
Mutta jos jonakin päivänä leivotuttaa, kokeile tätä reseptiä. Se on niin helppo, ettei edes tunnu leipomiselta :)