Kirpparien koluaminen on kiehtovaa puuhaa. Koskaan ei voi tietää, meneekö kaikki aika ja vaiva Kankkulan kaivoon vai tuleeko vastaan joku ohittamattoman upea loistolöytö. Totuuden nimissä on myönnettävä, että aitoja helmiä löytyy äärimmäisen harvoin. Miltei jokaiselta tutkimusmatkalta joku aarre löytyy, mutta on tullut kyllä tehtyä useita hukkareissujakin.
Viime viikonloppuna kolusin esikoisen kanssa Kympintorin kotikaupungissa ja Mikkelissä Wilman ja Wihtorin. Löytöni pysyivät tolkun kannattimissa, vaikka uudenvuodenlupaus risahti jälleen rikki.
Mintunvihreä kahvallinen pajukori oli korjattava talteen Kympintorilta kolmella eurolla. Wilman ja Wihtorin pöydiltä tein loput löydöt: DVD Jane Austenin -lukupiiri köyhditti kukkaroani eurolla ja sameaksi nuhjaantunut metallitarjotin kahdella. Sukkalankojen jämäkeräpussit eivät jättäneet rauhaan ennen kuin nappasin ne parempaan talteen pöydiltä viereksimästä. Kaikki tämä lankapaljous maksoi 4 euroa. Ei hirmu halpaa, mutta ei liian kallistakaan.
Hopean värinen tarjotin oli tummunut ikävän näköiseksi.
Kotona kaivelin siivouskaapin kätköistä esiin ihmekiven, pyörittelin sitä vaahtomuoviin ja hetken hinkkaaminen tuotti kiiltävän lopputuloksen.
Ihan itsekin yllätyin. Melkein kävisi peilistä!
Kirjaimellisesti loistava alusta kynttilöille.
Ihan hyvä saalis, varsinkin kun en edes tosissani metsästänyt. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti