Syyssäilöntä

Lomaviikolla haalin puolukoita, vaikkeivät vielä olleet edes kunnolla kypsiä. Mutta metsään on mentävä silloin kun metsään on mentävä. Eli heti sopivassa saumassa eikä vasta viidestoista päivä. Varsinkin kun tuntuu tämä elämä olevan yhtä hullunmyllyä ja hässäkkää eikä omille hömpötyksille ole ollenkaan tarpeeksi aikaa. 

Marjat odottivat kiltisti jääkaapissa jatkojalostusta. Pulmupuolukoita on vielä viime syksyltä isossa purnukassa, joten niitä ei tarvinnut nyt lisää säilöä. Esikoinen toivoi saavansa opiskelijan jääkaappiin äidin keittämää puolukkahilloa. Siitä ilahtuneena annoin keitoksen porista hellalla kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensin kattilassa kiehui pelkät puolukat ja hillosokeri.

Toisena päivänä puolukoiden kaveriksi kattilaan pääsi kaksi ja puoli kesäkurpitsaa eli kilon verran. Puolukoita oli toinen kilo ja hillosokeria myös koko kilo. Molempiin keitoksiin tuli lisäksi desi vettä.

Molemmat sörsselit tein hillosokeripussin ohjeen mukaan. Kesäkurpitsapuolukkamössön muussasin tasaisen sileäksi keittämisen jälkeen sauvasekoittimella.

Hieman jäähtyneet hillot tölkitin erilaisiin kotiin kertyneisiin lasipurkkeihin. Näin blogikuvittajana harmittelin sekalaista purkkiseurakuntaa. Olisihan se niin paljon näyttävämpää kun olisi sellainen tyynen tyylikäs astia-armeija suorissa ja säntillisissä riveissä. Tulisi itsellekin tyylikkäämpi ja arvokkaampi olo....

Mutta kun on tällainen kaltaiseni hupsu höpöttelijä, niin sekalaiset tölkit kuuluvat kuvaan kuin nenä päähän. Muutenkin purnukat ovat talven arjessa käytössä yksi kerrallaan, joten on ihan samantekevää miltä sen kaverit kaapin uumenissa näyttävät.

Lomalla poimimani suppilovahverot ja mustat torvisienet kuivuivat kasaan ihan itsestään, kun ne saunan lauteille lehden päälle levittelin. Kutistuivat samalla miltei olemattomiin, joten mahtuivat kahteen pieneen lasipurkkiin odottamaan ruokiin pääsemistä.

Monena kesänä olen tuskaillut kesäkurpitsapaljouden kanssa. Tämä viileä ja sateinen suvi ei ole ollut otollinen kurpitsankasvulle. Hilloon menin tuhlaamaan kurpitsaa enemmän kuin olisi kannattanut, sillä kaikki ihanat kesäkurpitsaherkut on vielä tältä vuodelta tekemättä. Luulen, että joudun kääntymään äidin ja äidin tuottoisan kasvimaan puoleen päästäkseni herkuttelemaan kesäkurpitsakeitolla ja -paistoksella. Ihan vesi kielelle herahtaa, kun näitä herkkuja ajattelen.

Kesäkurpitsakuppikakkuja sentään sain leivottua oman kasvimaan antimista. Tämä resepti on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaista kesäleivonnaisista. Ei ole vielä tullut vastaan ketään, joka ei olisi näistä pitänyt. Yleensä leipuri saa ihan ilman omaa ansiotaan kamalasti kehuja.

Luonto on ollut antelias. Siitä kiitos!