Syyslomalukemiset

Kirjaston uutuuskirjoilla on vain kahden viikon laina-aika. Jos uutuuskirjan haluaa saada luettavakseen, se on varattava. Joskus voi käydä niin, että useampi varaus saapuu samaan syssyyn ja sehän on pikkuisen paniikin paikka. Lukuaikaa ei ole helppo kiireisessä elämässä järjestää ylenpalttisesti. Onneksi nyt, kun Lone Theilsin uutuusdekkari Runoilijan vaimo ja John Boynen uusin romaani Poika vuoren huipulla tupsahtivat varaushyllyyn nimelläni, syysloman alkuun ei ollut kuin hetkinen. Olisi siis aikaa urakoida kirjat luetuksi.

Otin ensin luvun alla tanskalaisen Lone Theilsin Nora Sand -dekkarin. Tämä on kirjailijan toinen kirja, edellisen luin keväällä Jyväskylässä. Siitä kerroin Tämä yllättävä elämä -postauksessa. 

Takakannessa kerrotaan Nora Sandin ratkovan hyytäviä rikoksia. Taidan olla aika paatunut, sillä tämäkin tarina oli vähän haukotuttava eikä hiukkaakaan hyytävä. Toimittaja saa kutkuttavan kutsun kuuluisan ja salaperäisen iranilaisen runoilijan juttusille ja kulttuuritomittaja on ratketa kateudesta. Runoilija pyytääkin Noraa selvittämään pakomatkalla kadonneen vaimonsa olinpaikan.

Ryppyjä rakkaudessa, hankaluuksia töissä, mutta vakaasti kuin juna Nora kulkee kohti salaperäisyyden verhon takaa paljastuvia karmeuksia. Juoni on - no, lievästi sanottuna - epäuskottava. Kohtalokas merimatka ei ollut kirjallisuuden merkkiteoksia eikä itsenäinen jatko-osa vakuuttanut yhtään enempää. Lisäksi suomentaja Kari Kosken käännöksissä oli ajoittan kankeutta ja takkuisuutta. Mutta jos kaipaa harmitonta ja helposti sulavaa kevyttä lukuvälipalaa, kirjan voi helposti hotkaista ja saman tien unohtaa. Ei jää juoni mieltä askarruttamaan.

Irlantilaisen John Boynen uutuusromaani Poika vuoren huipulla sen sijaan menee sujuvasti ihon alle ja jää kihelmöimään. Heli Naskin suomennos toimii ja tarina kulkee koskettavasti pienen ja herkän  pojan näkökulmaa hyödyntäen kohti tragediaa. Pierrotin lapsuus oli onnellinen, vaikka sodan läpikäynyt isä on muuttunut mies.  Lopulta isä tekee itsemurhan ja kohta äiti sairastuu keuhkotautiin ja menehtyy. Pierrot jotutuu eroon parhaasta ystävästään Anshelista ja lähetetään myöhemmin tätinsä luo Saksaan.

Jo Poika raidallisessa pyjamassa -kirjassaan Boyne kirjoitti taitavasti tarinaa lapsen näkökulmaa käyttäen ja jättäen paljon lukijan hoksottimien varaan. Ihan samoihin sfääreihin tämä uutuus ei yllä, mutta melkein kyllä.

Poika vuoren huipulla -kirjassa pikku-Pierrot ihailee univormuja ja vahvoja ihmisiä ja on altis vaikutteille. Kirja kuvaa raadollisesti sen, kuinka lapsen omat ajatukset pikkuhiljaa mitätöidään ja ohjataan kohti aikuisten tarkoitusperiä. Lapsi voi jopa kavaltaa oman tätinsä, joka kirjassa teloitetaan pojan nähden ja Pierrot, jonka nimi on muutettu Pieteriksi, pitää teloitusta oikeutettuna.

Toisin kuin Poika raidallisessa pyjamassa -kirjan Brunon kohtalossa, Pierrotin tarinan lopussa oli jo aavistus valoa ja toivoa. Silti oli vähän paha olo, kun suljin takakannen. En olisi halunnut lukea tätä kirjaa, mutta olipa hyvä että luin!