Lumen armo

Keväällä kuljin pitkät tovit vihojen vallassa, kun sain uppoutua Paula Havasteen Vihat -sarjan kolmen ensimmäisen romaanin seikkailuihin. Kertte ja Kertten tarina heräsivät eloon ja kuljettivat myös lukijaa pitkin muinaisia polkuja pienestä syrjäisestä pirtistä Turu-kylän kautta Tokholmiin ja Koluvaniin. Suljettuani kolmannen kirjan takakannen, toivoin kovasti jatkoa kirjasarjaan. Halusin tietää, kuinka Kerttelle lopulta kävisi. Pääsisikö nuoiri nainen takaisin kotitupaansa ja kohtaisiko hän vielä sielunkumppaninsa Larrin?

Ilo oli suuri, kun sain tietää uuden kirjan ilmestyneen. Lumen armossa selviäisi mieltä vaivanneet kysymykset.

  

Kirja jatkui ilman turhia aasinsiltoja siitä mihin edellinen loppui. Laiva keinutti Kertteä ja pientä Usvaa läpi vaarallisten vesin kohti kotisatamaa, poispäin lempeästä Osmista ja Usvan kaksoisveljestä Kasesta.. Suurin toivein vahva Kertte valmistautui matkaamaan vielä pitkät taipaleet kotimaan kamaralla.

Aluksi tuntui omituiselta palata takaisin keväiseen lukumaailmaan. Hetken haparoinnin jälkeen juoni taas kuljetti sujuvasti lukijaa mukanaan. Välillä piti ihan tietoisesti hiljentää lukuvauhtia, jottei kirja loppuisi liian äkkiä.

Vaikka Kertten suhteet veden väkeen ja metsän Marjattaan ovatkin kokeneet kovan kolauksen, Kertte tuntuu edelleen elävän onnellisten tähtien alla. Tosin monia vastoinkäymisiä tulee eteen eikä vähiten Kertten oman omapäisyyden takia. Yhtä omapäinen on myös Kertten esikoistytär Mimerka, jonka Kertte tapaa uudelleen vuosien jälkeen jätettyään pienen tyttärensä isävainaansa uuden puolison hoitoon lähtiessään itse maailmalle. Silti asiat aina jotenkin järjestyvät ja minusta oli lohdullista, että ainakin Kertten ja Larrin välit lopulta selviävät kiemuraisten koukeroiden jälkeen.

Oivallisesti oli kirjailija punonut tarinaan niitä synkeämpiäkin sävyjä ja epätietoisuuden säikeitä. Pelkkää päivänpaisteista liirumlaarumia ei kauaa jaksaisi kerralla silmäillä. Nyt oli pakko lukea aina vielä vähän... Uteliaisuus vaati ottamaan selvää, joko seuraavalla sivulla olisi ratkaisu mieltä vaivanneeseen ongelmaan.

Hidastellenkin luettu kirja loppuu aikanaan. Jäi hyvä mieli. Ehkä tarina jatkuu vielä Usvan kasvukertomuksena. Toivossa on hyvä elellä.