Kotiseutupäivillä

Alkuvuodesta hehkutin Jukka Itkosen runoja, joissa oivallus johtaa sanaleikkiin tai toisinpäin. Riimit soljuvat, mutta loppusointuisuus ei ole vaivaannuttavaa pakkopullaa. Samaan syssyyn törmäsin tietoon, että Itkosen kirjoittamaa näytelmää Kotiseutupäivät esitetään Varkauden kaupunginteatterissa.

Siitä se ajatus sitten lähti, Serkun puolisoineen sain houkuteltua kaveriksi ja ensimmäinen kalenteriini sopiva esityspäivä oli eilen. Onneksi se sopi seuralaisillekin.

Kolmen korvilla lähdimme ajelemaan kohti Varkautta. Suunnitelmissa oli käydä syömässä ennen esitystä ja serkun ehdotuksesta saapastelimme Oscariin. Ajoituksemme oli täydellinen. Paikalla oli vain muutamia ruokailijoita ennen meitä, mutta tovin kuluttua paikka täyttyi äärimmilleen.

Meille sattui maan mainio ja mahdottoman mukava tarjoilija, joka oli niin oikeassa ammatissa. Ylen yksimielisesti jätimme alkupalat nauttimatta ja siirryimme suoraan pääruokaan. Silti saimme aloitella leipäpöydän antimilla.

Samanmielisyytemme jatkui ja tilasimme jokaiselle saman annoksen. Maalaissalaatti.

Serkun kanssa taktikoimme jättämällä alkupalat välistä, joten jaksoimme kruunata ruokailun jälkiruoalla. Sitruunatartalettia ja lakritsijäätelöä. Syntisen hyvää!

Jälkiruoan jälkeen olisimme olleet valmiit maksamaan. Teatteriesityksen alkamisaikakin lähestyi... Mutta tarjoilijamme oli tiukasti kiinni muualla. Alkoi jo huoli hiipiä puseroon, että noinkohan myöhästymme... Mutta juuri kun olimme päättäneet lähteä kyselemään baaritiskiltä, saisimmeko maksaa sinne, tarjoilijatar kiirehti kiirettä pahoitellen paikalle ja saimme maksaa ruokailumme. Eihän se iloisen ja ystävällisen tarjoilijan vika ole, että ravintola on niin täynnä, että juoksujalkaa saa kiirehtiä asiakkaan luota toisen luo. Hirmuisen hyvä maku jäi tuosta ruokailuhetkestä Ravintola Oscarissa.

Onneksi Varkaus on pieni kaupunki ja nopeasti pääsimme siirtymään teatterin parkkipaikalle, jonne autokin mahtui ilman suurempia hankaluuksia. Ripeästi siirryimme sisätiloihin ja kävimme lunastamassa lippumme.

Kotiseutupäivät on Jukka Itkosen kirjoittama ja Ville-Veikko Valtasen ohjaama näytelmä näyttelemisestä ja jonkinlainen kotiseuturakkaudentunnustus Varkaudelle. Näytelmäryhmä matkustaa linja-autolla yötä myöten kohti Varkauden Kotiseutupäiviä. Linja-autolavastus ja - kohtaus oli oivallisesti keksitty, mutta sitä riitti ja riitti... kaipa siinä kuvattiin loputonta matkantekoa vessassa käynteineen ja hirvivaaroineen.

Näytelmäporukka pääsee lopulta perille kohteeseensa ja sitten saatiinkin aikaan omituinen sillisalaatti, johon oli sotkettu niin kunta- ja maailmanpolitiikkaa, kuin irrallisia laulun- ja näytelmänpätkiä ja jonkinlaista rakkaustarinan kolmiodraamaakin. Soppaa hämmensi takavasemmalta lavalle putkahtanut pelle, joka kaukosäätimineen sai ihmiset sätkimään vastoin alkuperäistä suunnitelmaa.

Juoni ei vienyt minnekään, sivuhenkilöitä ja tapahtumia putkahteli ja ilmestyi ilman päätä tai häntää. Välillä melkein päästiin vauhtiin ja välillä (enimmäkseen) elettiin tylsää suvantovaihetta. Sääliksi kävi näyttelijöitä, jotka tekivät kaikkensa ja jopa enemmänkin, sillä kaikilla oli useita rooleja esitettävänä  ja hahmon vaihtaminen tapahtui hetkessä.

Vaikka näytelmässä oli hetkensä (oivallisia oivalluksia, nokkelaa sanailua), on vain todettava, että noh... tulipahan nähtyä. Ei mitään suuren luokan luksusta tai supersensaatiota. Hyvätkään näyttelijät eivät voi tehdä ihmeitä. Olisi pitänyt uskoa ennakkoaavistustani. Nimittäin viime kesänä Kasinonsaaren kesäteatterissa esitetty Emmauksen tiellä ammensi alkunsa samankaltaisesta alkutilanteesta. En syttynyt sillekään. Näytelmät näytelmän tekemisestä eivät ole minun juttuni. Sen opin eilen.

Lopuksi vielä muutama kuva näytelmän kuvista.

Teatteritalon kuvaaminen jäi kiireen vuoksi päivänvalossa tekemättä, mutta tunnelmalliselta tuo näyttää illan jo pimennyttyä. Vanha puutalo pitää yllättäen sisällään ihan hyvän kokoisen ja tunnelmallisen teatterin.

Vaikka esitys ei meitä sytyttänytkään, reissu oli kuitenkin mukava ja hyvä mieli jäi. Ei pöllömpi tapa viettää lauantai-iltaa!