Sunnuntaiajelu

Kahden touhukkaan siivouspäivän jälkeen oli aika vaihtaa vapaalle ja tehdä mukavampia, mutta turhempia hommia. Sain sedän houkuteltua kanssani humputtelemaan, joten autokyydillä kerkesin saman päivän aikana moneen paikkaan.

Olavinlinnassa olisi ollut lauantaina sekä Tuomaan markkinat että joulupukin tupaantuliaiset. Kaiken kukkuraksi linna ja sen ympäristö oli värivalaistu juhla-asuun Kari Kolan valotaideteoksella. Tuo värien kirjo olisi pitänyt nähdä pimeällä. Pääsimme paikalle sunnuntaina heti kymmeneltä, kun Tuomaan markkinoiden toinen päivä käynnistyi. Päivänvalossa valojen voima latistui, mutta antaahan se vähän osviittaa siitä, miltä alueella näytti parhaaseen katseluaikaan.

Linnan ovella hirmu huojentava kyltti...

Myyjäispöydillä tarjonnan kirjo oli valtava. Herkkuja silmille ja suulle oli moneen lähtöön. Salaperäisen hämärä tunnelma hieman haittasi tavaroiden tarkempaa tutkiskelua, mutta ostoksiakin tehtiin joulupukin konttiin ja ihan itselle. Myös valokuvaus oli miltei mahdotonta hämyisän tunnelman keskellä.

Taitava puukäsitöiden tekijä oli asettunut sellaiseen paikkaan, että muutama räpsy onnistui. Pajusta vuollut kukkaset olivat loppuneet tyystin edellisen päivän ostosryntäysaallon seurauksena, joten taitelija paikkasi vajetta sen minkä myyntityöltään ennätti. Nikkarin nimi on valitettavasti hyvin hukassa... En muista, vaikka kuinka kuinka kulkisin omia muistijälkiäni.

KukkaKaroliina on uudehko paikallinen yritys perinteisellä paikalla. Kukkakauppa Gerbera ehti palvella alueen asukkaita antaumuksella vuosikymmenet, mutta nyt puikkoihin on tarttunut uusi, nuori yrittäjä. Joulukukka-asetelmissa on sitä jotain! Kuten nyt vaikka talviuniltaan herännyt leppäkerttu!

Linnan ikkunoista on hyvä näkyvyys kaupunkiin.

Olavinlinnalta ajoimme suoraan Punkaharjulle Lustoon. Minulle oli jäänyt mielenpohjalle kummittelemaan ajatus... josko Luston puodista löytyisi joululahja ihmiselle, jonka muistaminen vaatii vuosi vuodelta enemmän ajattelu- ja pohdiskelutyötä. Mutta tykkään tämänkaltaisista haasteista!

Luston puodissa oli kyllä monenlaista tavaraa tarjolla, mutta loppujen lopuksi vedimme vesiperän. Ei löytynyt toivottua lahjaa emmekä ostaneet mitään muutakaan. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme menneet tutustumaan näyttelyyn, mutta päätimme siirtää museokäynnin parempaan ajankohtaan.

Tässä vaiheessa alkoi nälkä ahdistella ja päätimme mennä katsomaan, mitä ruokaa mahtaisi Harjun Portilla olla tarjolla. Ei ollut seisovaa pöytää, paitsi salaatin osalta. Päivän lounas oli ylikypsää häränniskaa perunamuusilla ja paahdetuilla kasviksilla pöytiin tarjoiltuna. Jälkiruoaksi suklaapannacotta. Kuulosti hyvältä!

Salaattia en kuvannut, sillä ajattelin jättää tällä kertaa ruokakuvat väliin. Mutta kun valtaisa ja herkullisen näköinen pääruoka-annos saapui iloisen tarjoilijan kiidättämänä, valokuvausvermeet piti kuitenkin kaivaa esille. Näytti niiiiin hyvältä! Ja nam, että maistui!

Pääruoka-annos oli niin runsas, etten parhaalla tahdollakaan jaksanut syödä kaikkea. Kupu venyi jo äärimmilleen, sillä en olisi malttanut lopettaa syömistä, koska ruoka oli herkullista. Täpötäyteen vatsaan piti vielä upottaa jälkiruoka...

Vatsat pinkeinä vyöryimme autoon ja ajoimme Kerimäen koulukeskukselle perinteisille joulumessuille toteamaan, ettei meno ollut muuttunut aiemmista vuosista mihinkään. Villasukkia ja arpoja oli myynnissä vähän joka kojussa ja jos ei niitä, niin sitten arpoja ja villasukkia... Sytykeruusut näyttivät olevan tämän vuoden hitti myös. Mutta ei sitten mitään meille. Puruvesi Popin koju olisi kiinnostanut, siellä näytti kaukaa kurkkien olleen myynnissä mukavan oloisia joulukortteja paikallisin aihein ja ennakkolippuja ensi kesän poppiin. Tukalassa tungoksessa en jaksanut jonottaa kojulle. Kyllä lipun saa myöhemminkin, jos iskee innostus lähteä kuuntelemaan nimekästä esiintyjäkaartia, Juha Tapiota etunenässä.

Joulumessujen valaistus oli vielä Olavinlinnaakin hämyisempi, jos mahdollista. Lisäksi ihmismeri velloi niin levottomana, ettei mihinkään sopukkaan voinut kameransa kanssa parkkeerata kuvia ottamaan. Siksi saatte joulumessujen menon kuvitella ihan vain mielikuvituksessa.

Joulumessujen tungosta pakenimme ajellen pitkin Kerimäen syrjäkylien livakoita talviteitä kyläilemään yhden isänpuoleisen serkkukatraan edustajan luo. Tuliaisiksi perjantain nimipäiväsankari sai tekemäni kirjakuusen ja joulukorttikin pääsi käsipostissa perille.

Päivän emäntä oli jo laittanut kodin (hyvällä maulla ja ajan kanssa remontoidun vanhan koulun) ihastuttavan jouluiseksi. Joka puolella oli katseltavaksi silmäkarkkia. Toisen kodissa en kovin innolla kehtaa kuvata, mutta kun serkkuni esitteli tekemänsä pipariluomuksen, kuvausvälineistö oli kaivettava esiin.

Tapulikaupungin synnyn tarina on sellainen, että serkkuni oli kysäissyt kouluun lähtöä tekevältä nuorimmaiseltaan, että minkäslaisen talon hän oikein tekisi. Nuorukainen oli tokaissut, että tee kylä! Äitihän pisti tuumasta toimeen ja yllä siis tulos! Kyllä ne jotkut osaa!