Paluu menneisyyteen (Kulturelli-Elli 24)

Huh huh, onnistuin kehittämään itselleni joulunaluspäiville infernaalisen kiireen haalimalla päiviini kaikkien velvollisuuksien lisäksi kaikkea kivaa. Vanha viisaus tietää kertoa, ettei ole väliä sillä, kuinka paljon elämässäsi on päiviä vaan sillä kuinka paljon päivissäsi on elämää. Ja kyllä, Kotosen tädin päivissä oli niin paljon elämää, että piti jo öitäkin valvoa. Lopulta oli uskottava, ettei aikaa yksinkertaisesti ollut kaikkeen etukäteen suunniteltuun ja to do -listalta karsiutui yksi kerrallaan pois monenmoista. Eniten harmittaa, että Kauneimmat joululaulut -tilaisuus meni tänä vuonna sivu suun, mutta ehkäpä seuraavan joulun alla saan sen mahdutettua aikatauluuni.

Elin elämää todellisessa maailmassa niin kympillä, että elämä virtuaalimaailmassa ja somessa jäi tyystin tauolle. Voisi luulla, että siitä olisi seurannut kovat vieroitusoireet, mutta eniten surin sitä, etten pysynyt enää kärryillä ystävien Facebookissa raportoidusta elämästä tai blogiystävien jouluun valmistautumisesta ja iloista. Mutta täällä ollaan vähitellen taas... Toki seuraavissakaan päivissä ei ylenpalttisen paljon ole luppoaikaa, sillä aion nauttia nuorison ja hauvavauvan läsnäolosta niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.

Yksityiskohtaista raportointia joulunalusviikosta ei ole tulossa mutta hetki kerrallaan vähän välähdyksiä kuitenkin. Palatkaamme siis ensin reilun viikon takaiseen lauantaihin.

Heräsin hervottoman aikaisin ehtiäkseni ennen töihin lähtöä uppoutua joululahjalapasten neulomiseen. Siis kello soi kyllä oikeasti myöhemmin, mutta sisäinen komeljanttarini komensi laiskurin töihin jo ennen kukon kiekumista. Työpäivä oli melko tavanomainen paitsi että joulun lähestyminen näkyy meillä vähän asiakaskatona. Se vain tarkoittaa sitä, ettei lauantai ole niin kiireinen ettei taukoa ehdi pitää. Siis lupsakan leppoisaa asiakkaiden palvelemista.

Tai no. En kyllä normilauantaisin saa töihin muhkeaa kukkalähetystä. Nyt sain. Kiitos entiselle työkaverille, nykyiselle asiakkaalle ja hänen äidilleen! Minulla ei varmaan koskaan ennen ole ollut yhtä mahtavaa kukka-asetelmaa.

Työpäivän jälkeen väsymys ja kehtuutus painoivat jäsenissä. Onneksi sain kuitenkin kyydin työkaverilta, joten olin kotona ennen kuin huomasinkaan. Teki mieli lösähtää nojatuoliin neulomaan, mutta ei voinut. Ilta oli ohjelmoitu jo etukäteen.

Ammattiyhdistys tarjosi jäsenilleen ravintolakoulu Paviljongilla 90-lukuteemaisen kolmen ruokalajin illallisen sekä Savonlinnan teatterin ratkiriemukkaan pikkujoulurevyyn Irti ysäristä. Olin ehtinyt työkaverin kanssa varata liput jo aiempaan esitykseen, mutta onneksi emme olleet vielä lunastaneet lippuja ennen kuin tuli tieto Jytyn joululahjasta. Niinpä siis seitsemännentoista päivän iltaohjelmassa oli täpötäydessä  Paviljongissa loppunmyyty huvitus.

Ruokailun piti alkaa viideltä, mutta ilmeisesti väentungos oli sellainen, että annosten jakelu viivästyi. Koko päivän pantattuamme olimme jo aika nälkäisiä, mutta onneksi ruokaa lopulta alkoi tulla. Ensin alkupalat, lämmintä vuohenjuustosalaattia ja kanelibalsamicosiirappia.

Pääruokana nautimme HK:n sinisitä ulkonäöllisesti (mutta ei maullisesti) muistuttavaa ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä kananrintaa, tummaa vadelmakastiketta, bataattipyreetä ja kasvishöystöä.

Tarjoilijoiden asusteet ja ravintolan somisteet noudattivat myös 90-luvun tyyliä.

Olen sitä ikäluokkaa, joka sujuvasti skippaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ja kuvittelee 90-luvun olleen ihan vasta, pari vuotta sitten. Järkyttävää tajuta, että aikaa on kulunut jo 20 vuotta tuosta neonvärien, takatukkien ja muhkeiden olkatoppausten ajasta. Itse yhdistän kyseiset muoti-ilmiöt jo 80-luvulle, mutta ajan kuluessa aikakaudet sulautuvat suloiseen sekamelskaan muistojen aarrearkussa.

Pääruoan jälkeen siirryimme baarin kautta auditorioon. Drinkkitarjonta oli myös suoraan 90-luvulta. Ampiaisia, Sinisiä enkeleitä, Sunrisea, Tequila Sunrisea jne. Jotenkin kuului kuvioon ottaa juoma evääksi  katsomoon, kun sielläkin kerran oli A-oikeudet.

Olen niin tottunut siihen, että teatterissa ilmoitetaan ennen esityksen alkua ehdottomasta kuvaus- ja muusta taltiointikiellosta, että kun nyt näyttelijät ensimmäiseksi totesivat näyttämöllä: "Ottakaa meistä paljon kuvia ja jakakaa niitä sosiaalisessa mediassa", en silti meinannut rohjeta ottaa kännykkää esille kuvaustarkoituksessa.

Hetken ujosteltuani kuitenkin tein työtä käskettyä ja napsin muistoksi ja blogin kuvitukseksi muutamia hupaisia otoksia.

Irti ysäristä on Savonlinnan teatterin näyttelijöiden (Matti Ruuska, Tommi Niemi, Mikko Leinonen ja Jari Pylväinen) kirjoittama 90-luvun musiikista ja tv-ohjelmista ammentava äärimmäisen hupaisa ja vauhdikas revyy. Antti Ala-Pääkkösen ja Seppo Hovikulman (Hovikulma on kauppa Savonlinnassa) elämään löyhästi nivoutuva tarina sitoo hauskasti yhteen kyseisen ajan hokemat ja jo unohtuneet hittibiisit sekä tv-juontajat. Paikallisuus näkyy ja kuuluu läpi esityksen tuoden tapahtumiin läheisen kosketuspinnan.

Naisnäyttelijä revyyssä on lainassa Imatran teatterista ja Pirja Arponen toi tuoretta raikkautta ja tykittävää ammattitaitoa miesporukkaan. Tosin satuimme näkemään esityksen, josta Pylväinen oli sairastumisen takia poissa ja häntä tuurasi teatterin johtaja Taava Hakala ja toi lisää naisenergiaa lavalle. Niinpä meille kerrottiinkin heti aluksi, että tällä kertaa esitykseen sisältyi myös Pomo piilossa -ohjelma. Pylväisen sairastumisen takia käsikirjoitukseen oli tehty joitakin muutoksia ja ymmärrettäväähän se onkin. Näin lyhyellä varoitusajalla on miltei mahdotonta tehdä naisesta mies eikä ole helppoa tuurata lahjakasta ammattinäyttelijää muutenkaan. Pylväinen on armoitettu esiintyjä, joka muiden Savonlinnan teatterin multilahjakkaiden miesnäyttelijöiden tavoin taipuu vaikka mihin. Siksi jäikin hieman kaivelemaan, miten mieletöntä meno olisi ollut, jos koko konkariporukka olisi päässyt irti lavalle.

Esitys kiihtyi sekunnin murto-osassa täyteen vauhtiin. Tenavatähtiä, Napakymppiä, Tuttu juttua ja muita menneen ajan tv-suosikkeja kulki filminauhana pitkin näyttämöä ja aina välillä Simo Pannuhuoneelta, Vaatehuoneelta jne. kävi mainostamassa tuotteitaan.

Sketsit ja pikkutuhmat kaksimielisyydet tai alapään jutut upposivat yleisöön kuin kuuma veitsi voihin. Jutut olivat sinänsä "aivan kilttejä ja viattomia", mutta kainosti vihjaillen kuitenkin nokkelia ja nauruhermoon osuvia huumoripläjäyksiä. Kotiin kävellessä mietinkin, että pitänee laittaa mielikuvitus pyykkiin vielä ennen joulua, kun se oli niin likainen...

Väliajalla saimme nauttia illalliseen kuuluvan jälkiruoan eli vaniljapannacottaa, mokkasiirappia ja vaniljajäätelöä.

Väliajan jälkeen lavalla näyttäytyi jo aiemmin esiteltyjen hahmojen lisäksi vielä ainakin Folke West ja lauluyhtye Ujo 2. Lavalla nähtiin myös bändi Ne on 2.

Illan päätteeksi ei voinut muuta kuin pyyhkiä naurunkyyneleitä silmistä ja muutaman päivän ajan parannella kipeitä naurulihaksiaan. Kyllä jäi hyvä mieli koko illasta eikä vähiten sen takia, että näyttelijöillä näytti olevan aidosti hyvä meno lavalla. On ilo seurata suurella sydämellä tehtyä työtä, varsinkin kun se vielä viihdyttää yleisöäkin.

Tämän voisin katsoa uudelleenkin. Vaikka näkemämme esityksen piti olla vihoviimeinen Irti ysäristä, on yleisön pyynnöstä tulossa tammikuussa vielä kolme lisäesitystä. Pitäisiköhän ostaa vielä uusi lippu...?