Kohti joulua

Ihan totta. Meinasin lyhistyä kaikkien työasioiden ja joulujuttujen kasaantuessa yhdeksi isoksi sotkuiseksi lankakeräksi joulun lähestyessä uhkaavana ja pelottavana alati kiihtyvällä vauhdilla. Stressi söi puolet pois yöunista ja nukuin monta viikkoa aivan liian vähän. Jaksaminen oli äärirajoilla. Mutta kenellekään siitä ei voinut kertoa. Apua ei pyydetä, kaikesta on selvittävä itse. Kodin puhtaus, siisteys ja tyhjät tasot koriste-esineineen olisivat minulle tärkeitä, mutta iso talo yhden hengen siivouspartiolle palkkatyön ohessa oli aika möykky haukattavaksi. Hyvä emäntä myös leipoo, laittaa ja kokkaa kaiken itse. Tosin jo vuosia olen luottanut Saarioisten äitien tekemiin joululaatikoihin ja samalla hyväksi havaitulla kaavalla mentiin taas. Mutta voiko Kotosen täti ostaa joululeivonnaiset kaupasta? Ei voi.. Ihan itse keksin itselleni lisätyötä askartelujen ja käsitöiden muodossa. Se kun on kivaa... Ihan itse halusin myös viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, koska se on kivaa ja voimaannuttaavaa. Mutta jos kivaa on liikaa, sekin uuvuttaa.

Laskin päiviä ja suunnilleen sekuntejakin siihen, kun rakkaat lapset olisivat jälleen kodin seinien sisäpuolella ja hääräsin ja ähräsin yrittäen saada kotiin naistenlehtien tunnelmallisen joulun herkullisine tuoksuineen ja kekseliäine koristeineen valmiiksi ennen nuorison saapumista. Väsymys sai aikaa unohtelua, virheitä ja päätöntä hösellystä ilman että olisin saanut mitään valmista aikaiseksi. Jouduin käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa etsiessäni milloin mitäkin, jonka olin juuri laskenut käsistäni jonnekin tai korjatessani tekemiäni kömmähdyksiä. Piiskasin itseäni jaksamaan ajattelemalla, että kunhan kaikki on valmista, voin hetken hengähtää ja nauttia koko perheen yhdessäolosta.

Vähitellen jotain valmistuikin. Enkelparvi tuunattuna vanhoista kirjoista...

Kaikki kirjaenkelit

Ensin ähräsin tekeleille hiuksia kiharaisesta nukentukasta. Tekokuituinen säkkärä ei ollut yhteistyöhön suostuvainen, mutta kahdelle kaverukselle tuli tukkapää tästä laatikon pohjalta löytyneestä materiaalista. Koska nukentukan liimaaminen oli hankalaa, testasin kirjasuikaletukkaa. Se toimi paremmin!

Toiset enkelit rakentuivat kirjan kansien sisään, toiset seisoivat omilla jaloillaan. Suurimmalle osalle taittelin siivet kirjan sivuista, mutta yksi sai siipiviritelmän kakkupaperista. Olin ostanut vuosi sitten Suomalaisen kirjakaupan alelaarista puuhelmiä, joihin oli taiteiltu kasvot valmiiksi. Isoimmille enkeleille nuo helmet olivat liian pieniä pääksi, joten otin käyttöön Taito Shopilta aikaa sitten hankkimani puuhelmet.

Kakkupaperisiipiselle enkelille tuli muhkea kirjallinen kampaus vanhan kirjan siivutetusta sivusta.

Kirjankansien sisään taittelin myös joulukuusia.

Osan kirjoista päällystin uudelleen yltäpäältä, toisiin jäi vanha etu- ja takakansi edelleen näkyviin.

Seuraava kuusiviritys mahtuu ensin kansien sisään...

Mutta kun kannet kääntää takaperoiseksi ja sitoo langalla kiinni, kuusen saa pystytettyä pöytäkoristeeksi.

Joululahjapakettien väkertäminen oli alkuviikon mukavia puuhia. Omia tekeleitä käärin paketteihin ostolahjojen seuraksi. Kaksi korttikaveria saivat muun muassa tuunaamani tarjottimet.

Kirjastotädin tarjottimeen valikoitui sanontoja kirjamaailmasta ja lisäksi Marimekon mainoslehtisestä Marimekkokuosiin painettua paperia.

Lastenohjaajan pakettiin piilotin enkelin...

...mukin...

... ja tuunaamani tarjottimen, jossa oli lapsiaiheisia mietelauseita ja Marimekkokuosia suikaleina.

Kääröihin piilotin pari muutakin yllätystä, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa. Ensimmäiset lahjat valmiina lähtöön!

Viimeisellä viikolla vielä pistin vireille vävykokelaan joululahjalapasen neulomisen. Joskus voisin ehkä ajatella tarkemmin... Ikinä koskaan milloinkaan en ole kirjoneulelapasia tai -sukkia tehnyt, joten totta kai ensimmäiset sellaiset on syytä ottaa työn alle silloin kun aikaa on mahdollisimman vähän.

Jos keskittyminen herpaantui hetkeksikään, edelliseltä tai sitä edelliseltä kerrokselta löytyi virhe. Ensin ajattelin, ettei haittaa.  Pari lisäkerrosta neulottuani päätin, että haittaa kuitenkin. Eli purin lapastekeleitä niin paljon, että kahden lapasen valmistuttua (Tapaninpäivänä) olin neulonut niitä ainakin kolmen lapasen verran.

Jaahas, näköjään lisää kuvia niistä kirjan kansien sisään taitelluista kuusista...

Serkun lahjaan paketoin muun muassa omatekemän tarjottimen myös.

Heli Laaksosen runoihin hurmaantuneelle hyvälle ystävälleni Lissulle hankin jo kirjamessuilta kirjailijan itsensä signeeraaman uutuuskirjan. Tämän esittelen siksi, että omistuskirjoitus on mielestäni aivan ihastuttava!

Työkaverille neuloin sukat.

Parille serkulle lähti joulukortin asemasta joulukuuset ja kummitädille yksi enkeleistä.

Jemmoistani löytyneet tähdet olivat hopeisia. Kullanvärisellä punoksella koristeltuun kuuseen en mitenkään voinut laittaa hopean väristä tähteä. Onneksi ihminen on hamstraaja, joten jemmoistani löytyi kultahilettä kokonainen tuubillinen ja Erikeeperillä ja hileillä hopea muuttui kullaksi hyvinkin helposti.

Vävykokelaan lapaset eivät aatoksi valmistuneet, sukat kuitenkin onneksi sain valmiiksi hetkeä ennen h-hetkeä.

Torstaina oli viimeinen palkkatyöpäivä ennen jouluviikonloppua. Olin suunnitellut torstai-illalle siivousta ja viime hetken koristeiden levittelyä. Perjantaina sitten kävisin ruokakaupassa jouluruokaostoksilla ja  olisin vihdoin kunnon perheenemäntä ja leipoisin joulupullat ja -kakut, paistaisin lihapullat ja karjalanpaistin sekä loisin muutenkin kotiin leppoisan joulutunnelman. Kaikki lapset tulisivat iltapäivällä kotiin, kun setä olisi heidät käynyt Mikkelistä hakemassa. Esikoisenkin piti nimittäin saapua siskonsa luo jo torstai-iltana.

Mutta ei mennyt kaikki kuten Strömsössä. Esikoinen heräsi torstaiaamuna kotonaan Lontoossa sietämättömän aikaisin ja lähti kohti lentokenttää jo aamukuudelta kuullakseen, että lento myöhästyy 1.5 tuntia. Hänellä oli lento, jossa oli vaihto Oslossa ja molemmilla kentillä oli tiedossa paljon odotteluaikaa, joten esikoinen pakkasi talvitakkinsa ruumaan menevään matkalaukkuun. Olisihan odottelu helpompaa ilman takin raahaamista.

Koska lento viivästyi, vaihtolento Oslosta Helsinkiin lähti ilman esikoista, joka ei vielä ollut edes saapunut Norjan ilmatilaan. Koska vaihtolento meni sivu suun, myös etukäteen ostettu bussilippu Onnibussiin, jolla matka olisi taittunut Mikkeliin, jäi käyttämättä.

Lapsi oli Helsinki-Vantaalla illalla puoli kymmenen korvilla (mutta matkalaukku ei, se oli edelleen Oslossa) ja joutui odottamaan yhteen saakka yöbussia, jolla hän matkustaisi kohti kotia Kotkan, Lappeenrannan ja Imatran kautta. Parikkalassa pitäisi sitten vaihtaa Savonlinnan bussiin. Lentokentältä bussi lähti myöhässä ja ilman takkia yli 18 tuntia matkannut esikoinen oli loputtoman väsynyt ja kylmissään. Imatralla tuli vielä ylimääräinen bussinvaihto ja kun yöbussi vihdoin saapui aikataulustaan myöhässä Parikkalaan, ei vaihtoyhteyttä enää asemalla näkynyt. Bussikuski soitti jonnekin ja kertoi esikoiselle ja toiselle vaihtoyhteyttä tarvinneelle, että bussi tulee, mutta se lähti juuri varikolta.

Kun takiton ja väsynyt esikoinen oli värjötellyt sisävaatteissaan bussipysäkillä 45 minuuttia eikä linja-autoa näkynyt eikä kuulunut, hän soitti kotiin. Siinä vaiheessa hänen olisi jo pitänyt olla melkein perillä Savonlinnassa! Onneksi pakkanen ei paukkunut vaan mittarit näyttivät melkein plus-asteita, mutta silti en lähtisi ulkoilemaan ilman päällystakkia. Kosteus teki säästä hyvinkin hyytävän, Myötätunto oli ihan lapsen puolella ja voimme vain kuvitella kuinka jäässä lapsiressu oli ja kuinka toivottomuus alkoi vallata alaa. Sanoimme siis, että ottaisi taksin ja rahanmenoa kauhistelleelle lapselle lupasin, että maksan kyllä matkan, kunhan vain saan lapseni vihdoin kotiin.

Kahdeksan jälkeen saimme lopulta yli vuorokauden matkaa tehneen lapsen kotiin! Mutta matkalaukku oli edelleen Oslossa! Siellä tietenkin kaikki reissulaisen varusteet, joululahjat ja kavereille tuodut muistamiset kuten myös kameran laturi ynnä muut tarpeelliset vermeet. Laukku tekee edelleen matkaa kohteeseen, joulunpyhinä kun ei kuriiripalveluja ole käytettävissä. Huomenna ehkä laukkukin saapuu perille.Tässäpä opetusta meille kaikille: käsimatkatavaroissa on aina oltava kaikki ne tavarat, joita arvelemme tarvitsevamme määränpäässä ensimmäisen vuorokauden aikana. Eikä ulkotakkia saa laittaa ruumaan menevään laukkuun missään tapauksessa!

Umpiväsynyt lapsi pötkähti nukkumaan ja minä kävin puuhaamaan joulua täydellä teholla. Kävimme kaupassa ostamassa kärryllisen ruokaa ja juomaa ja leivontatarvikkeita.

Tekemisistä ei nyt ole kuvia, kun ei siinä hösellyksessä joutanut kuvailemaan. Piparipullat onnistuivat mainiosti, mutta taatelikakkujen tekemisessä meni jokin pikkuisen pieleen. Ei muuten, mutta molemmat kakut kumoamisen jälkeen repesivät vähän eli piti vikkelästi pistää kakkuvuoat takaisin pitämään rakennetta koossa. Kun kakut olivat jäähtyneet, ne pysyivät hyvin kasassa ja olivat älyttömän herkulliset. Siinä vaiheessa, kun ensimmäisestä oli jo puolet syöty, sain kakut kuvattua.

Sittenpä setä jo saapuikin tuoden mukanaan loput joulunviettäjät eli kuopuksen, vävykokelaan ja hauvavauvan. Ja siihen sitten loppui kaikki kiire ja stressi. Tärkeintä on, että koko perhe on koolla. Jos jotain jää tekemättä, jääköön!