Kiltin tädin lahjat

En koe olleeni erityisen kiltti kuluneen vuoden aikana. Ihan tavallinen vain. Silti oli joulupukin säkissä minun nimelläni varustettuja kääröjä yllättävän monta. 

Kuvissa silmiinpistävää on talon matottomuus. Siihen on selityksenä pieni koiravieras, sillä vaikka kuinka joku olisi ylisuloinen, ei mattopyykki talvisaikaan houkuttele yhtään.

Mutta mennäänpä asiaan! Kiitos kaikille minua lahjoilla muistaneelle. Ihan ylenpalttista oli tämä muistamisten määrä!

Nyt on keittiöapuri Hercules valmiina työhön! Tai ei ihan vielä, mutta sitten kun se laatikoiden uumenista keittiön pöydälle viritetään.  Sedältä sain tämä kodinkoneen silppurilisäosineen. Kolmas paketti kuvissa on leipuriserkulta. Hän on jo vastaavanlaiselle vekottimella kakkuja tehnyt. Jossain vaiheessa pääsen minäkin uutta leivontatapaa opettelemaan.

Sedältä sain myös lahjakortin kasvohoitoon. Toinen lahjakortti löytyi esikoisen kummitädiltä saamastani kirjekuoresta. Piilotin kuvasta lahjanantajan eli kahvittelukaverini nimen.

Sitä en lakkaa hämmästelemästä, että näin "vanha" ihminen saa edelleen kummitädeiltään joululahjat. Klaukkalan kummi lähetti muumityynyliinat ja paikallinen kummi oli käärinyt lahjapakettiin hienon sudenkorentoheijastimen, veikeän kissamukin ja tarpeellisen kissakeittiöpyyhkeen. Aika monia ihanuuksia!

Heijastimet ovat pimeään vuodenaikaan todellakin tarpeen. Sudenkorennon lisäksi saan nyt kiinnittää kamppeisiini kuopukselta saamani kissaheijastimen.

Kuopukselta sain myös Marimekon Siirtolapuutarha -sarjan lautasen ja turkoosilla väripilkulla koristellun mukin. Aivan ihastuttavat ja juuri sellaiset, kuin olen haaveillut! Tai tuo lautanen oli ihan yllätysbonus, mukia vain olen kaupoissa hypistellyt.

Esikoisen joululahjat tulivat vasta joulun jälkeen, kun Osloon jäänyt matkalaukku vihdoin saapui perille. Minun paketistani paljastui aivan minun näköiseni pehmeä ja hyvin laskeutuva neuletakki sekä - ihana ylläri - karhuherra Paddington -pussilakana!

Hieman harmillista, että englantilaisten peitot ovat eri standardikokoa kuin suomalaiset. Pussilakana on vain 135 cm leveä ja 150 cm levyinen peittoni ei sinne suoraksi mahdu. Tätä ei esikoinen ollut tullut ajatelleeksi ja vähän se häntä harmitti. Vaan ei hätä ole tämän näköinen, voin ommella pussilakanan molempiin reunoihin levennykset, jolloin täkäläinenkin täkki sopii pussiin sisään.

Työkaverilta sain hyvin kauniisti paketoidun pussillisen Dermosilin rasvoja. Työkaveri tietää, että olen niin kuiva tyyppi, että rasvausta tarvitaan. Nämä jäivät pois ensimmäisestä kuvasta, jossa piti olla koko lahjapaljous. Eivätkä mitään sanoneet!

Korttikaveri Kouvolasta muisti minua hienolla uudella leivinliinalla, jonka voisi vaikka ripustaa seinälle huoneentauluksi. Tämän tekee erityisen mukavaksi se, että olen lapsena asunut Elimäellä kuusi vuotta ja aloittanut siellä koulutieni.

Isältä ja äidiltä saimme sedän kanssa saunatyynyt  (sekä sponsorointia tuleville reissuille) ja ihan kuin Herculeksessa ja kasvohoitolahjakortissa ei jo olisi ollut tarpeeksi, sain puolisolta vielä virtapankin. Jos siis satun olemaan pidempään poissa pistorasioiden ulottuvilta matkapuhelimeni kanssa, virtapankista saan uutta ytyä kännykkääni.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, esittelen teille vielä Jyväskylän blogisiskon aarrepaketin. Ensimmäinen kuva ei ole niin hieno, kuin alunperin, sillä olen ahtanut kertaalleen avaamani lahjapussit takaisin laatikkoon. Mutta mitä ihanuuksia paketista paljastuikaan?

Suklaakakkukorvakorut, siskon omatekemä kahvi-kaardemummasaippua, hymyilevä tonttupullonavaaja, kakkupalan muotoinen muistilappukolmio ja hirmuisen hieno keraaminen kakkulapio! Tuli tunne, että aika lailla minua nyt lellittiin!

Kiitollisin mielin talletan kaikki saamani aarteet ja käytän niitä pitkin tulevaa vuotta. KIITOS!