Koulutusta ja kulttuuria (25)

Nykypäivänä työelämässä mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Käytännöt, työtavat, ohjelmistot ja muut kuviot elävät ja muuttuvat alati kiihtyvässä tahdissa ja on opittava uutta, joustettava, sopeuduttava ja keksittävä uusia tapoja selvitä koko ajan kasvavista vaatimuksista. Niinpä siis tiistaille napsahti jälleen koulutusnakki ja piti vielä jouluviikolla kipaista Mikkeliin opettelemaan uusia kuvioita. Onneksi matkaa maakuntakirjastoon ei ole pitkästi ja onneksi siellä on tolkun ihmisiä järjestämässä meille muille koulutusta ja opastusta aina tarpeen vaatiessa.

Ei siitä tämän enempää, mutta koulutuksen loputtua suunnistimme työkaverin kanssa Stellaan lounastamaan. Matkan varrella ihastelimme Mikkelin torille keski-eurooppalaiseen tyyliin pystytettyjä joulumarkkinatoreja, Stellan Sokoksen jouluikkunaa ja aulan piparkakkutalonäyttelyä.

Linja-automatkat mennen tullen hyppyytin neulepuikkoja, sillä joululahjakasasta puuttui vielä pari tärkeää lahjaa. Kotikaupunkiin palattua en suorinut kotiin suorinta tietä vaan vaihdoin keskustassa paikallisbussiin matkustaakseni joulupuurolle kamusen kotiin. Onneksi nykykännyköistä löytyy mm. navigointiohjelmat... En yleensä koskaan matkusta paikallisbussilla enkä varsinkaan siinä kaupunginosassa, johon olin menossa. Oli jo säkkipimeää enkä ehkä olisi valoisaankaan aikaan tiennyt millä pysäkillä pitäisi hypätä pois kyydistä. Mutta Googgeli kertoi!

Vietimme ihanan illan joulupuurolla ja piparipullilla sekä glögillä herkutellen. Meitä oli vielä kolmaskin ystävä vaihtamassa joulunaluskuulumisia ja ilta sujui niin rattoisissa merkeissä ettemme meinanneet älytä lähteä pois.

Seuraavana aamuna töihin lähtiessä pakkasin jälleen neuletyön reppuun. Työpäivän aikana ei tosiaankaan ole aikaa puuhata muuta kuin leipätyötä, mutta kellon tultua neljä, leimasin itseni ulos työpaikalta, mutta en lähtenytkään minnekään. Vajaan pari tuntia kasvatin mittaa kirjoneulelapaseen odotellessani illan esityksen alkamista.

Olen monen vuoden ajan ollut mukana järjestämässä työpaikalle joulunalusohjelmaa. Tänä vuonna sain ihan sattumalta tiedon vasta perustetusta skifflemusiikkiyhteyeestä ja onnistuin houkuttelemaan heidät ensiesiintymiselle meille. Niinpä Korvenmäen Lydia ja naapurit saapastelivat tykötarpeineen kirjaston Miittiin räväyttämään repertuaarinsa harvalukuiselle yleisölle.

Esityksen teemana oli Naisena olemisen ihanuus? Teeman ympärille oli rakennettu hauska kertomus naiselämän kiemuroista ja saimme kuulla kunnon potpurin klassikkoiskelmiä uudelleen hyvinkin luovasti sanoitettuna. Soittimina kihveliporukalla oli kitaran lisäksi yllättäviä kapistuksia narubassosta kuparipannuun.

Miesesiintyjällä on pyykkilautavatsa!

Paistinlasta ja kakkulautanenkin toimivat mainiosti rytmisoittimina.

Aluksi oli varsinkin laulajissa huomattavissa hieman jännitystä, mutta meno vapautui esityksen edetessä ja lopussa oli jo vallan mainio, letkeä meininki vallalla. En tiedä, millainen musiikillinen tausta esiintyjillä mahtaa olla, mutta soitto soi koko ajan korvaa miellyttäen.Yleisökin lisääntyi hetki hetkeltä, kun paikalla sattumalta olleet asiakkaat tulivat kuulolle ja katselemaan ennennäkemätöntä ohjelmaa. Pieniä poikia varsinkin näytti kovasti kiinnostavan erikoiset soittimet.

Lydiaa ja naapureita olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin ja olen varma, että tästä porukasta kuullaan vielä!