Sinivalkoista

On tullut nukuttua vähän huonosti viime aikoina. Siksi kai aamulla lohkaisin sedälle, että ajattele, jos jotkut Valkoset nimeäisivät tyttövauvansa Siniksi. Sini Valkonen - voisiko enää isänmaallisempaa lasta olla? 

Olimme lähdössä porukalla viemään joulukuusta kuopukselle ja samalla hauvavauvan rotinoille. Siksi siis jo anivarhain kaivelin kaapeista leivontatarvikkeita. Halusin leipoa samoja hyviksi havaittuja sinivalkoisia muffineita kuin kaksi vuotta sitten itsenäisyyspäivänä. Resepti löytyy siis täältä (klik).

Näitä tarvittiin:

Kananmunatkin olivat isänmaallista teemaa.

Näköjään on nuo leipomistarvikkeetkin tunnustavat päivän väriä.

Mustikat ovat odottaneet pakastimessa jo yli satokauden, joten vähän oli kosteutta tiivistynyt jääkokkareiksi marjojen väliin. Onneksi se ei haitannut, Mutta se vähän haittasi, että otin marjat esille kuvausta varten liian aikaisin ja ne kerkesivät sulahtaa. Taikina värjääntyi vähän liilaksi.

Mutta ei se näissä valmiissa muffineissa enää häirinnyt.

Leipomisen jälkeen kerkesin napata muutaman kuvan sinivalkoisesta olohuoneestamme ennen kuin isä ja äiti tulivat meitä hakemaan.

Hyppäsimme sedän kanssa isän autoon ja autoilimme kohti Mikkeliä. Ohikulkiessamme pistäydyimme Juvan ABC:llä Marimekon Outlet-myymälässä. Minulla oli sinne ikävää asiaa, mutta reklamaationi tuotti tulosta ja poistuin myymälästä ihan hyvillä mielin. Kesällä ostamani sateenvarjo ei kestänyt käyttöä, vaan mekanismi meni rikki jo ensimmäisillä käyttökerroilla. Mutta myymälän henkilökunta suhtautui harmiini myötätuntoisesti ja sain hyvityksen maksamastani hinnasta. Näin ratkaisun tietysti pitikin mennä, mutta asia hoitui jotenkin niin ystävällisesti, että oikeasti harmi muuttui ihan iloiseksi mieleksi.

Juvalta ei enää ollut pitkä matka Mikkeliin, joka oli reissumme varsinainen päämäärä. Kuopus ja vävykokelas olivat tehneet meille hirmuisen hyvää ruokaa ja hauvavauva näytti meille kaikki parhaat puolensa. Katsokaa nyt!

Että voikin 9-viikkoinen koiralapsi olla hellyttävä pakkaus!

Paluumatkalle lähdimme vielä valoisan aikaan. Aurinko painui metsän rajan taa ja muutti maisemaa kauniiksi. Takapenkillä matkustin ja kuuran kuvioiman ikkunan läpi yritin maisemaa ikuistaa. Eihän se oikein onnistunut, mutta ekassa kuvassa näkyy sentää kuu ja toisessa kuvassa on musteläiskätesti. Minusta siinä on tonttu.