Puuhapyhä

Tänään oli viikon ainoa vapaapäivä. Heräsin kuitenkin samoihin aikoihin kuin työpäivänä, sillä olin ohjelmoinut itselleni puuhan jos toisenkin. Joulun lähestyminen hurjaa vauhtia hirvittää. Jos kadotan päiviä kuten viime ajat, joulu on täällä ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja kaikki on sitten ihan retuperällä.

Ennen kuin aamu valkeni, olin jo laittanut pyykkärin töihin ja sotkenut sormeni liimaan. Vaikka askartelupuuhani välillä turhauttavat ja tuntuvat edistyvän huonosti, jos ollenkaan, näyttää siltä, että ehkä jotain vielä joskus valmistuukin.

Askartelusession jälkeen siirryin enemmän mukavuusalueelle ja upotin käteni taikinaan. Tällä kertaa kokeilin sämpylätaikinassa veden ja omenamehun sekoitusta nesteenä ja jauhojen lisäksi kippasin taikinaan pellavansiemensekoitusta, jossa oli mukana myös kuivattuja karpaloita, mantelia ja hunajaa. Toimii! 

Peruspullataikinasta saa helppoja joulunalusherkkuja kaulimalla taikinan levyksi ja valmista piparitaikinaa toiseksi levyksi. Piparitaikinalevy nostetaan pullataikinalevyn päälle, koko komeus kieritään rullalle, leikataan viipaleiksi ja nostellaan paistovuokiin. Tällä kertaa ripottelin pullien päälle tähden mallisia koristerakeita.

Samalla uuninlämmityksellä tekaisin vielä pellillisen pitsaa.

Leipomissession aikana sää ulkona oli muuttunut upeaksi talvikeliksi. Aurinkokin oli noussut taivaalle viskomaan piristäviä valonsäteitä lumihangille. Siksi en meinannut malttaa odottaa pitsan valmistumista ja heti kun sain sen uunista ulos, pinkaisin minäkin talosta ulos.

Suunnistin aamun lehden mainoksen houkuttelemana kauppaan ja aikani siellä kierreltyäni huomasin taivaan muuttuneen hämmentävän hienoksi. Parasta väriloistoa en ehtinyt kuvaamaan, mutta vähän viimeisiä säteitä kuitenkin.

Kävelyn ja kauppareissun jälkeen oli päiväkahvin aika. Toisen adventtisunnuntain kunniaksi laitoin kaksi kynttilää palamaan. Ihan itse kieputin nuo kynttilät mehiläisvahalevystä viikko sitten Lustossa Joulupuun päivässä. Pöydällä on viime viikolla Kympintorin kirppispöydästä löytynyt Marimekon Lumimarja-kaitaliina (8 €).

Siinä kahvia hörppiessäni ja kynttilöitä katsellessani muistin myös viikon takaisen ostokseni. Ihana keraaminen kynttilänsammuttajakissa!

Kahviteltuani katsoin kelloa ja hämmästyin. Se oli vasta neljä, vaikka luulin illan olevan jo pitkällä. Olin ehtinyt jo puuhailla yhtä ja toista, joten luulin kellonkin juosseen vahdikkaammin. Välipalan jälkeen jaksoin pussittaa leipomukseni ja etsiä niille tilaa täpötäydestä pakastimesta. Vielä oli aikaa ommella kuopuksen keittiön ikkunaan uudet verhot. Eihän se kangas ollut odottanutkaan kuin monta kuukautta...