Kulturelli-Elli konsertissa maailmalla (9), God Save the Queen

Lauantaina esikoinen vei minut paikkaan, joka olisi tuntunut maanpäälliseltä paratiisilta, ellei sää olisi ollut niin hyytävän kylmä. Heräsimme aamulla varhain ja hyvän aamupalan jälkeen...

...hyppäsimme junaan Surrey Quaysin asemalta jo ennen yhdeksää. Junan vaihdon yhteydessä kipaisimme kaupassa hakemassa vähän matkaevästä. Englannissa on mukavasti hedelmiä valmiina paloina pakattuna rasioihin juuri tällaisia tilanteita varten. Omena oli niin hyvää, etten samanlaista herkkuhedelmää muista ennen syöneeni.

Yhden junanvaihdon jälkeen pääsimme määränpäähämme eli Guildfordiin.

Siellä olisi ollut mahdollista vaellella perienglantilaisilla vihreillä kukkuloilla tai kuljeskella joen vartta tai mennä tutustumaan linnaan tai kahvitella idyllisissä kahviloissa tai yksinkertaisesti shoppailla.

En osannut heti valita esikoisen ehdotuksista mieleisintä, olihan paikka minulle ennestään tyystin tuntematon. Niinpä tallustelimme pitkin katuja ja esikoinen yritti esitellä kaupungin upeimmat näkymät, mutta pääkatu olikin revitty auki ja joka paikassa oli myllistys. Kyllä siitä silti näki, että normaalitilassa näkymä on henkeäsalpaavan kaunis.

Päädyimme sitten kiertelemään pitkin katuja ja jalat veivät meidät linnan raunioille. Sen puutarha oli jotakin käsittämättömän kaunista!

Irvistelevä puu

Olisi ollut mahtavaa kävellä vielä lisää ulkona, mutta aloimme olla niin jääpaloina, että oli pakko mennä välillä sisätiloihin. Kiersimme pari kirpparia, joilta minä en löytänyt mitään ostettavaa, esikoinen osti muutaman paidan ja kynttilänjalan. Mutta sitten astuimme sisään ihastuttavaan mekkokauppaan. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia leninkejä, joita ihailimme. Esikoinen sovittikin yhtä... ja se oli kuin hänelle tehty. Koska juhlia on vuoden sisällä tiedossa useampia, mekko lähti mukaamme.

Yhtäkkiä huomasimme, että kello oli niin paljon, että oli pakko mennä haukkaamaan jotain ennen kuin esikoisen kuoron harjoitukset alkaisivat. Koska illan konserttiin olin saanut lapselta lipun lahjaksi, ajattelin että syntymäpäiväni kunniaksi voisimme mennä kunnon iltapäiväteelle. Saimme vihjeen Tee Terracesta ja sinne suunnistimmekin.

Paikka oli tupaten täynnä, mutta henkilökunta oli ihan oikeassa paikassa töissä. Iloisesti ja ripeästi hommat hoituivat ja me jonottajat pääsimme pienen odotuksen jälkeen istumaan pöytään. Koska olimme jo kovin nälkäisiä, päädyimme ottamaan ihan perinteisen iltapäiväteekattauksen. Siinäpä olikin syömistä! Teetäkin tuli iso kannullinen.

Jäljelle jäi vain yksi kakkupala ja murut. Kun en vain millään enää jaksanut!

Sitten jo riensimme kipin kapin Holy Trinity kirkkoon, jossa Epworth-kuoron konsertin harjoitukset olivat alkamassa. Istuskelin kovalla puupenkillä, katselin kirkon koristeita ja ihmettelin, miksi konsertti pidetään kirkossa, joka on remontissa. Syy ei koskaan selvinnyt, mutta ehkä kyse on perinteistä.

Harjoitusten lopuksi näin paikaltani, kuinka esikoinen kauhistui silmin nähden. Kuoron johtaja oli ilmoittanut, että Englannin kansallishymni lauletaan sitten ulkoa, kuorokansio ei saa olla esillä, koska "kaikkihan sen osaavat". Siinäpä sitä olikin nuorelle maahanmuuttajanaiselle pikaisen ulkoläksyn paikka.

Olimme suunnitelleet, että käymme harjoitusten ja konsertin välillä syömässä kunnolla. Mutta ruhtinaallisen iltapäiväteen jälkeen kummallakaan ei ollut nälkä. Minä olin umpijäässä istuttuani kirkossa lähellä ovea, joka oli koko ajan vähän raollaan. Siksi piti päästä taas jonnekin lämpimään. Kiersimme kauppakeskuksessa ja haukkasimme katukeittiöstä tortillarullan, ettei kesken konsertin ehtisi nälkä kiusaamaan. Samalla kun söimme, esikoinen opetteli ulkoläksyään.

God save our gracious Queen

Long live our noble Queen

God save the Queen

Send her victorinous

Happy and glorious

Long to reign over us

God save the Queen

Thy choicest gifts in store

On her be pleased to pour

Long may she reign

May she defend our laws

And ever give us cause

To sing with heart and voice

God save the Queen

Onneksi ei tarvinnut opetella kuin nuo kaksi säkeistöä, jotka yleisimmin esitetään eikä koko ritirimpsua.

Seuraamme liittyi ennen konserttia esikoisen ystävätär, joka myöskin työskentelee Lontoossa lastenhoitajana. Hänen kanssaan kapusimme kirkon parvelle konserttia seuraamaan.

Hyvissä ajoin ennen aloitusaikaa kuorolaiset jo järjestyivät paikoilleen. Kun kuoronjohtaja sitten asteli esiin aplodien saattelemana, konsertti pääsi alkamaan täsmälleen ajallaan.

Kappaleet olivat minulle ennestään tuntemattomia ja olen työkaverin ilmaisua lainatakseni musiikillinen moukka, mutta hienolta kuulosti kuorolaulun vahva pauhu uruilla, patarummuilla (?) ja vaskipuhaltimilla vahvistettuna. Välillä rumpujen kuminassa tuli ihan maailmanlopun tunnelma, niin väkevä oli musiikillinen kokemus.  Ihanaa oli seurata esikoisen onnelista olemusta sävelten maailmassa. Hän on aina näyttänyt laulaessaan siltä, että tekee juuri sitä mikä häntä suunnattomasti ilahduttaa ja tekee hänet onnelliseksi. Laulamisen ilo ja onni suorastaan huokuu hänestä. Hieno konsertti! Kiitos, että pääsin osalliseksi!