Kakkukestit

Kun sauna- ja pesuhuoneremonttimme noin vuosi sitten valmistui, olimme tosi tyytyväisiä ja iloisia kuin ilmapallot. Innoissamme pyytelimme meitä remontin aikana kylvettäneitä vuorostaan meille saunomaan ja testaamaan lopputulosta.

Kuinkas sitten kävikään? Yhdet saunavieraat kestitsimme ja kylvetimme miltei hetimiten ja sitten seurasi saunomishiljaisuus... oma perhe nautti uutukaisen löylyhuoneen leppeästä lämmöstä ja suihkutteli siisteissä, uusituissa tiloissa. Muita saunojia ei näynyt eikä kuulunut. Silloin tällöin, tavatessamme meitä ystävällisesti saunattomuuden aikana auttaneita, yritimme muistutella kutsusta.

Liekö meillä kehnot tarjoilut vai huono seura, mutta saunantestaajia ei vain kuulunut. Vai ovatko ihmiset tosiaankin nykyään niin kiireisiä ja/tai mukavuudenhaluisia, ettei viitsitä/jakseta arjen kiireiden keskellä kasata saunakamppeita kassiin ja raahautua kylille saunomaan? Noh, totuuden nimissä on todettava, että itse kyllä tykkään, kun saunan jälkeen saa chillailla kylpytakissa peikon näköisenä eikä tarvitse enää pukeutua päivävaatteisiin eikä matkustaa minnekään, siis kotiin.

Pari viikkoa sitten vanhempien luona käydessämme, kysäisin kuitenkin muina miehinä, että josko isä ja äiti kuitenkin tulisivat meille saunomaan tiettynä lauantai-iltana eli eilen. Ja kas kummaa, hehän lupasivat tulla!

Minä heti tarjoiluja miettimään... Vieraat ovat hyviä koekaniineja ja voin testata uusia reseptejä, joita maailma on pullollaan. Palkkatyö vähän haittasi valmistautumista, olinhan vierailupäivänäkin töissä iltapäivällä kolmeen saakka. Mutta en antanut sen pilata päivää vaan otin avuksi hyvän ennakkosuunnittelun.

Keskiviikkona töiden jälkeen pyöräilin kauppaan hakemaan tarvittavia tavaroita. Kevään tultua iloitsen siitä, että monet asiat sujuvat helpommin, kun pyörällä pääsee paikkaan kuin paikkaan eikä aikaa tuhraannu kävelemiseen ja toisaalta en ole riippuvainen sedän aikatauluista, jolloin on mahdollisuus autokyytiin. Vapaus ja itsenäisyys nousevat miljoonanteen potenssiin, kun voi vain hypätä fillarin selkään ja aloittaa seikkailun. Tai ihan arkisen kauppa-asioinnin.

Torstaina rakensin voileipäkakun vuokaan tekeytymään ennen töihin lähtöä. Italiansalaattia, kinkkua, Remouladen kastiketta, kermaviiliä, suolakurkkua, vihreää omenaa, meetvurstia, pilkottua kananmunaa. Tietenkin myös leipää, rukiista ja vehnäistä. Kostutus kauramaidolla.

Perjantaille olin aikatauluttanut itselleni työpäivän jälkeisen minuuttiaikataulun, joka petti heti, kun töistä lähteminen viivästyi puolella tunnilla. Silti en yhtään harmitellut tai kapinoinut. Syy lähdön viiraantumiseen oli äärimmäisen inhimillinen  Työpaikan kulturelli ilmapiiri oli sen verran tainnuttava, että päivän viimeisin asiakas vietiin talosta ulos ambulanssihenkilökunnan voimin pyörin varustetulla petillä. Toivottavasti hänellä on nyt kaikki hyvin!

Pyöräilin taas kauppaan ja kaupasta kotiin. Kotona piti vielä Emmerdalon toinen jakso tuijottaa kahvia hörppien ennen kuin ryhdyin tositoimiin. Loppujen lopuksi kerkesin tehdä kaiken suunnittelemani kun otin yön tunnit avuksi.

Ensimmäinen askare oli vadelmahillokkeen keittäminen jäädykekakkuun. Resepti löytyi Kodin kuvalehdestä 5/2016.

Jäädykejuustokakku

pohja
200 g suklaakeksejä (esim. Domino)
50 g voita

täyte
2 dl kuohukermaa
400 g täysrasvaistaa maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/2 dl sitruunatahnaa (lemon curd)

vadelmahilloke
200 g pakastevadelmia
1/2 dl sokeria

päälle
3 suklaakeksiä
1/2 dl sitruunatahnaa
1 dl kotimaisia pakastevadelmia

Ensin tehdään vadelmahilloke. Pakastevadelmat sulatetaan kattilassa, lisätään sokeri ja keitetään kymmenen minuuttia. Annetaan jäähtyä.
Pohja valmistetaan murskaamalla keksit ja sekoittamalla murska sulatettuun voihin. Massa painellaan irtopohjavuoan pohjalle. Vuoka nostetaan jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. (Ohjeessa neuvottiin käyttämään vuokaa, jonka halkaisija on 20 cm. Oma vuokani oli kuitenkin 24 cm halkaisijaltaan ja pohja riitti oikein hyvin ja sitä oli ehkä jopa turhan paljon. Pienempään vuokaan pohja olisi ollut liian paksu.)
Kerma vatkataan vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkataan sileäksi tuorejuusto sokeri, sitruunamehu ja suola. Lisätään kermavaahto juustoseokseen nostelemalla varovaisesti. (Kun maistelin tahnaa, epäilys nosti päätään... maistui yllättävän suolaiselta ja omituiselta... mitähän tästä tulee?)
Kakku kootaan pohjan päälle vuokaan. Levitetään vuokaan puolet kermatuorejuustoseoksesta ja päälle sitruunatahnaa ja vadelmahilloke. Kaadetaan loput kermatuorejuustoseoksesta varovasti päälle ja tasoitetaan pinta. Murustellaan päälle suklaakeksit. Tiputellaan pintaan myös kokonaisia pakastevadelmia ja sitruunatahnaa.
Viritä vuoan päälle kelmu ja nosta vuoka pakastimeen vähintään viideksi tunniksi.
Ohjeessa neuvottiin nostamaan kakku huoneenlämpöön 45 minuuttia ennen tarjoilua, mutta vaikka meidän kakkumme oli sulamassa puolitoista tuntia ennen pöytään nostamista, se oli edelleen liian jäinen. Pohjan leikkaaminen kävi työstä. Mutta että oli hyvää!!

Kovin oli sitruunaiset tarjoilut meillä, sillä halusin kokeilla myös Pirkan (4/16) sitruunaisia muffineita.

Unikonsiemen-sitruunamuffinit

1 sitruuna
3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl unikonsiemeniä
200 g turkkilaista jugurttia

lisäksi
1 ps Dr. Oetkerin sitruunaista muffinitäytettä
1 dl tomusokeria
n. 2 tl vettä tai sitruunanmehua

Pese sitruuna, raasta siitä kuori ja purista mehu.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää Lisää margariini, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste. (Sattuneesta syystä eli koska oli puristanut sitruunasta mehua jo edelliseen reseptiin, kuoriraastetta ei nyt ollut. Ei haitannut.)
Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja unikonsiemenet. Notkista jugurtti. Lisää jauhot ja jugurtti vuorotellen munasokerivaahtoon. Älä sekoita liikaa.
Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 20-22 minuuttia 200 asteessa.
Purista muffinitäytettä pakkauksen suuttimen avulla lämpimien muffinien keskelle.
Sekoita tomusokeri ja neste keskenään ja valuta jäähtyneiden muffinien pinnalle raidoiksi.

Näiden leivonnaisten taikina oli superhyvää! Mutta muffinitäytteen esimaistelu taas arvelutti... oli muuten tymäkän makuinen täyte! Lopputulos oli kuitenkin mmmmmmm - ihan taivaallinen!

Kuopus ystävällisesti tursutteli muffineihin täytteet, jotta itse pääsin jo päästämään luovuuteni valloilleen voileipäkakun päällystämisessä. Päässä ei ollut yhtään ideaa taaskaan, mutta kun tykötarpeet oli nosteltu esille, jonkinlainen viritelmä siitä syntyi.

Näin jälkikäteen voisi todeta, että hyvältä näyttäneet lime- ja kumkvattiviipaleet eivät olleet loppuun asti harkittu teko. Voimakkaan sitruunainen maku imeytyi kakun tuorejuustokuorrutteeseen ja teki kakusta hyvinkin raikkaan. Jatkossa pysyttelen perinteisemmissä koristeissa.

Kahvipöytään tuli yllätysherkuksi vielä äidin leipomat ja isän paistamat maailman parhaat riisi- ja perunapiirakat. Oli meillä oikein pidot!

Illan kuluessa ihastelin vielä pitkään hengissä säilynyttä ruukkugerberaani. Sain muuten vanhemmilta tuliaisiksi kevään ensimmäiset ulkokukkaset eli suloisen orvokkiamppelin. En vain tullut vielä sitä kuvanneeksi, amppeli kun ripustettiin ulos oven pieleen killumaan. Mutta ihana on tämä gerbera, eikös olekin!