Esikoinen halusi lukioon naapuripitäjän musiikkiteatterilinjalle. Hakukeväästä on nyt viisi vuotta. Kun kävimme tutustumassa tulevaan opinahjoon, saimme vapaaliput sen kevään musikaaliin, Rockvilleen. Esitys vakuutti. Mikä esiintyimisen ilo, näyttelemisen palo ja mikä taitava musikaaliorkesteri!
Seuraavana vuonna näimme Sound of Musicin, esikoinen oli musikaalin Elsa Schrörer. Kakkosluokalla esikoinen esitti kuolemaa Suomi-Sirkuksessa ja kolmannella luokalla hän vaihtoi näyttelemisen huilun soittamiseen musikaaliorkesterissa. Joka vuosi huokailimme ja ihailimme nuorten taitoa, rohkeutta, laulutaitoa, osaamista ja heittäytymistä. Musikaali on pienen pitäjän pienen lukion huima voimanponnistus, jonka eteen suuri joukko vapaaehtoisia tekee tuntikausia töitä. Hatunnoston arvoinen suoritus!
Esikoisen päätettyä koulutiensä ja matkustettua maailman ääriin, ajattelimme jatkaa jokakeväistä musiikkiteatteriesitysten seuraamista. Silti lipsahti viime vuonna koko Uneton Saimaalla ohi. Esitykset loppuivat ennen kuin huomasimmekaan.
Tänä keväänä pidimme kuopuksen kanssa huolen, ettei samaa vahinkoa vaan pääsisi tapahtumaan. Heti kun esityspäivät julkistettiin, tutkimme kalentereitamme. Työt menivät niin pahasti ristiin, että jos kuopus pääsi mukaan, setä ei päässyt ja päinvastoin. Niinpä lopulta varasin liput itseni lisäksi kuopukselle ja kuopuksen kummitädille eli serkulleni.
Eilen odottelimme kuopuksen kanssa serkkua tulevaksi ja sillä aikaa kuvasin vesipisaroita auton takaikkunassa. Kuva yllä. Eikä aikaakaan, kun serkku jo kurvasi paikalle ja matkamme kohti Tornadoa alkoi.
Tämän vuoden musikaali on High School Musical, tuttu jo elokuvana. Tarina kahdesta rohkeasta nuoresta, jotka itselleenkin yllätykseksi menevät koulumusikaalin koelaululuihin ja selviävät jatkoon. Troy on lahjakas koripalloilija ja Gabriella älykkö, joka menestyy opinnoissaan. Nuoret eivät suostu asettumaan yhteen muottiin vaan näyttävät koko maailmalle, että ihmisellä voi olla lahjoja monille eri alueille. Uudet ehdokkaat ovat uhka entisille musikaalitähdille, joten mukaan saadaa juonittelua, mustasukkaisuutta, ystävyyttä ja huumoria.
Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten ennätimme ihailla Tornado-salin seinillä olevaa taidetta ja nauttia vähän virvokkeita. Flunssa ei ole edelleenkään hellittänyt otettaan, joten tee houkutteli enemmän kuin kahvi.
Esityksen kuvaaminen oli kielletty, mutta ennen kieltoa kerkesin napata kuvan lavasteista.
Esitys lähti liikkeelle melko sekavana ja laulu hukkui musiikin alle. Puheestakaan ei tahtonut saada selvää. Ennätin jo vähän säikähtää.
Mutta porukka kokosi itsensä ja esitys lähti lentoon. Huikeita tanssinumeroita, hienoja sooloesityksiä, mainioita näyttelijöitä, taitavia laulajia. Kuten yleensäkin, porukassa oli vain pari poikaa, loput esiintyjistä oli tyttöjä. Muutamat tytöt osasivat näytellä poikia niin uskottavasti, että piti ihan käsiohjelmasta tarkistaa, kumpaa sukupuolta esiintyjä oikeastaan olikaan. Mahtavaa heittäytymistä ja hienoa työtä. Ja orkesti oli kuin ammattilaisia. Vau, kyllä kannatti taas ajaa 40 kilometrin päähän nauttimaan kulttuurista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti