Karkkikuriiri

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös ihana reissu esikoisen luo Lontooseen. Mitä jäi käteen?

Paljon hyviä muistoja, lämpimiä ajatuksia, iso ikävä ja läjäpäin valokuvia. Jotain käsinkosketeltavaakin.... Kerroin jo, että esikoisen työnantajille kasasin paikallisten tuottajien herkkukassin. Esikoisellekin vein herkkuja.

Kuva ja teksti on esikoisen. Sain luvan lainata. :)

Vein karkkia myös esikosen entisille hoidokeille ja koska raahasin nameja myös Englannista Suomen suuntaan, tunsin itseni ihan karkkikuriiriksi. Tässä tännepäin tulleet makeiset:

Yksi pussi unohtui!

Tuntuu järjettömältä määrältä makeaa. Mutta kun sitten kotona jaon niitä tuliaiskasoihin, hyvä että riittivät.

Kaiken imelän vastapainoksi toin muutakin. Hammastahnaa taisteluun hammaspeikkoja vastaan ja särkylääkettä ylenpalttisesta mässäilystä johtuvaa päänsärkyä vastaan. Tahnaa ja lääkettä myydään toki kotimaassakin, mutta ei tosiaan niin huokeaan hintaan kuin Englannissa.

Osan karkeista pakkasin ruumaan menevään matkalaukkuun, osa matkusti lentokoneessa käsimatkatavarassa. Heathrown lentokentällä iloinen ja innokas keltaiseen liiviin puettu huume(?)koira kävi parikin kertaa pyörähtämässä laukkujeni lähellä, mutta sokeripommien kantaminen maasta toiseen ei ole kiellettyä.

Heathrowlla kiinnitin huomiota myös George Clooneyn näköiseen lentokenttävirkailijaan, joka golfkärrin tapaisella autolla kuskasi matkustajia lähtöporteille, mikäli nämä eivät jostain syystä pystyneet tai jaksaneet itse kävellä. En olisi koko ajoneuvoa enkä kuljettajaa huomannut, ellei ajopeli olisi koko ajan liikkuessaan pitänyt ärsyttävän piipittävää varoitusääntä. En voinut olla ajattelematta, kuinka kamalaa olisi koko työpäivän ajan kuunnella sitä piipitystä. Mahtaa herra feikki-Clooney olla iltaisin ärtynyt...

Vaikka shoppailu ei ollut matkani päätarkoitus (yhteinen laatuaika lapsen <3 kanssa oli), toin kaiken tuon herkkupaljouden lisäksi vähän muitakin muistoja.

Vasemmanpuoleinen on kangaspala, jonka ostin Crystal Palacen kalliista kangaskaupasta. Ihmeekseni tämä kangaspala ei ollut erityisen kallis. Vaaleanpunainen vaate kangaspalan vieressä on mekko tai tunika Nextistä ja samasta paikasta on sininen paita. Osoitekirjan ostin kirpparilta.

Lentokentällä oli paljon aikaa. Siellä sorruin Cath Kidstonin kaupassa tuohon sympaattiseen vartiosotilaaseen. Se on painava mötikkä, joten sopii hienosti seisomaan ovistopparina aina siellä missä tarvitaan. Lisäksi käytin siihen rahan, jonka olin saanut kummeilta syntymäpäiväksi. Kaiken muun hyvän lisäksi ajattelin, että idean voisi varastaa ja samantapaisia ovistoppareita voisin virkata heti kun muilta kiireiltäni kerkeän. Vielä kuvassa on käsirasvatuubit, jotka myös ovat Kath Cidstonin putiikista.

Kuopus oli toivonut tiettyä teetä Harrods'in lentokenttäputiikista. Samassa kaupassa oli tarjolla myös veikeitä muffineita ja minähän ostin niitä kotiin tuomisiksi. Vähän kuorrutteet reissussa rähjääntyivät, mutta hyviä olivat!

Matkalle mukaan otin ajankuluksi taas lankaa ja puikot. Menomatkalla valmistui sukka kokonaan ja aikaa jäi vielä haaveiluun ja kirjan lukemiseen. Paluumatkalla olin paljon saamattomampi, kärki jäi neulomatta, vaikka kotiin päin matkustin koko päivän!

Ehkä syynä oli se, että metromatkalla en muistanut koko sukantekeleen olemassaoloa. Koska matkustin ihan itsekseni suurkaupungin tubella, piti silmä kovana seurata matkan etenemistä. Esikoinen oli kirjoittanut niin hyvät ohjeet, että niiden avulla eksymisestä ei ollut pelkoa. Lennollakaan en voinut koko aikaa neuloa, sillä ensimmäisen kerran elämässäni laskeutuminen oli kidutusta, sillä korvat menivät lukkoon ja niitä vihleksi koko laskeutumisen ajan. Johtui varmaan uudelleen aktivoituneesta flunssasta. Onneksi tiesin, että heti helpottaa kun ollaan maanpinnalla... paitsi ettei helpottanut. Korvat rutisivat ja paukkuivat ja loksahtelivat vielä koko kotimatkan.

Noin. Matka on paketissa. Ei kun uudesta haaveilemaan!