Joskus kaukaisessa menneisyydessä olin innostunut matemaattisten ongelmien pähkäilemisestä ja ratkaisemisesta. Matematiikka oli yksi lempiaineista koulussa. Eipä uskoisi nyt... päässälaskutaitokin on niin ruostunut käytön puutteessa.
Mitä tekemistä muinaisilla matematiikan tunneilla on piirakoiden kanssa? Ei mitään muuta kuin hupaisat muistot. Sillä kun laskimme ympyrän pinta-alaa, opimme käyttämään kaavassa matemaattista vakiota eli piitä. Piin likiarvo on loputon, mutta sehän katkaistaan usein kahden desimaalin jälkeen eli 3,14. Emme laskeneet piirakoille pinta-aloja, mutta joku sanaseppo hoksasi, että perinteinen riisipiirakka alkaa pii:llä, jos jätetään riisi pois. Teininä kuulosti kivalta, jos joku oli rakas, vaikka sitten piirakas... eli 3,14-rakas. (Kuulostaa kyllä vieläkin...)
Nuorempi perinne on piirakkatalkoot ennen joulua nuoruuden aikaisessa kodissa omien rakkaiden vanhempien kanssa. Itsenäisyyspäivän tienoo on usein ollut hyvä aika näille paistotalkoille, niin nytkin. Koska olin sopivasti vielä lomalla, menin jo eilen illalla yöksi Luotojärvelle, että olisin heti aamulla asemissa aloittamaan leipomistouhut.
Nukuin alakerrassa tuvassa yön yli. Aamuviideltä Sulo-kissa alkoi naukua vaativasti. Se pyrki saunan pukuhuoneeseen, jossa on kissan ruokakuppi. Kävin laskemassa kissaherran ruokailemaan ja sitten ei yhtään enää nukuttanutkaan. Vähän väliä vahdin kelloa ja viisareiden liikkumista. Tuskastutti. Päätin, että kunhan kello tulee kuusi, voin nousta ylös ja ryhtyä keittämään piirakan sydäntä. Ja kappas vain - puoli seitsemältä heräsin, kun äiti laittoi keittiöön valot!
Pistettiin puurokattila tulelle ja kahvi kiehumaan. Puuro hautui hellalla miltei itsekseen ja saimme lukea päivän lehden rauhassa kahvitellen. Kun puuro oli valmis, äiti pyöräytti kuoritaikinan ja alkoi kaulia piirakankuoria. Minä sitä mukaa lapoin täytettä kuorille ja rypytin herkut valmiiksi.
Sillä aikaa isä kantoi puita sisään ja lämmitti ison leivinuunin. Kun uuni alkoi olla valmis, isä ryhtyi paistamaan valmiita pellillisiä.
Kun ravakassa lämmössä paistetut piirakat tulivat uunista ulos, voitelin ne voiteella, jossa oli osa vettä ja osa voita. Kuori muuttui kiiltäväksi ja meheväksi.
Osa piirakoista jäi laskematta, mutta niitä taisi syntyä suurin piirtein 140 kpl. Suurimman osan sain tuoda kotiin Kotosen pakastimeen odottamaan joulua. Pieni osa pakattiin tuliaisiksi Klaukkalan kummille, sillä äiti on toisen kummini kanssa menossa alkuviikosta sinne vierailulle. Aika monta maisteltiinkin... voisin melkein todeta kuten Heikki Kinnunen muinaisessa nakkimainoksessa, kun häneltä kysyttiin, että montas söit, että "yheksän!"
Seuraava kuva on napattu nopsasti kännykän kurjalla kameralla eikä ole parasta A-luokkaa. Mutta en malta olla julkistamatta kuitenkin sitäkin. Nämä riisiherkut sain tuoda kotiin joulua odottamaan.
Kun puolisoni pääsi töistä, hän kävi hakemassa tädin kotiin. Nyt on piirakat pussissa ja kohta pakastimessa. Jouluna sitten herkutellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti