Lokakuisia laukauksia

Lokakuu vetelee viimeisiään ja kännykästä löytyi kuvia, joilla ei oikein ole yhteistä nimittäjää eikä näistä satunnaisista laukauksista oikein kokonaisten postausten aiheeksi ole. Siispä päätin sulloa kaikki sillisalaattikuvat samaan salaattiin, siis tähän postaukseen.

Keltainen ruukkuruusu on elossa jo toista kesää ja kukki alkukuusta tämän toisen kesän toisia kukkia. Aivan mieletöntä ruusuenergiaa.

Lokakuun alkupuolella illalla töistä palatessa piti pysäyttää polkupyörä ja kuvata kotimatkan maisemaa. Syksy otti tiukasti jalansijaa kesältä.

Seuraavana (tai sen seuraavana) aamuna oli pikkuisen pakkanen ja vanhan aseman vierellä graffiti oikein hohti.

Kasveista oli tullut kuuraisia kukkia, mutta kännykkä hyytyi ennen kuin ehdin enempää kuvaamaan.

Alkukuusta kävin kaupunkireissulla hoitamassa energiatasot kuntoon Sokoksen Kulma-kahvilassa. Pullan ostamalla pääsi ihan huomaamatta tukemaan Roosa nauha -kampanjaa.

Kotipihassa kasvit olivat vaihtaneet syysasut ylleen. Ei enää pelkkää kesänvihreää, vaan enemmän värejä.

Koko kesän kukoistanut keijunmekko ei luovuttanut vielä ensimmäisillä pakkasillakaan.

Flunssa kaatoi Kotosen tädin petiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Sohvalla makoillessa oli hyvä sauma ihastella Amazoninliljan kauniita kukkia.

Sohvamakoilulla tuli muutenkin ihan eri perspektiivi omaan huusholliin.

Tervehdyttyäni en voinut lakata ihastelemasta syksyn värittämää maisemaa. Aurinko paisteellaan kymmenkertaisti keltaisten lehtien loiston.

Keittiön ikkunan läpi yritin kuvata mustarastasta aronian marjojen kimpussa. Lintu oli niin säikky, ettei jäänyt poseeraamaan. Vain yhden huonon kuvan sain.

Mustarastaan tiirailun lomassa tulin huomanneeksi, että omassa pihassakin oli aika kivan näköistä.

Pienet punalehtiruusun marjat ovat aika somia sateen jälkeen.

Lehtikuusi ja vaahtera tekivät yhdessä värikkään syystaideteoksen.

Paistoinpa päivänä muutamana kielenvievän suppilovahveropiirakan. Toisenkin kerran.

Hetkeä ennen syyslomaa oli tarkoitus mennä kampaajalle. Mutta voi - kampaajani olikin sairastunut! En voinut jäädä odottamaan aikaa parempaa, letti oli jo liian pitkä. Karjalantien Säde on ennenkin pelastanut samankaltaisesta pulasta, niin nytkin. Sain kutrit kuosiin, uutta väriä elämään ja vielä kahvit keksin kera.

Viimeiset kuvat ovatkin Helsingistä, läheltä jäähallia. Napsin otokset perjantaina ensimmäisen messupäivän jälkeen majapaikkaan kävellessäni. Aika sympaattinen näky, vai mitä?

Huomenna onkin jo marraskuu. Takataskussa on vielä vähän vanhan kertausta, mutta tiedossa lienee vielä monta uutta juttua. Kohti talvea mennään, mukavaa!