Syyslomalaisten piipahdus Tallinnassa

Kuopus, kahden koiran emäntä, on jo kauan haaveillut pääsevänsä pikkuisen lomalle muihin maisemiin. Nyt kun sekä minulla, että molemmilla tyttärillä, oli lomaa samaan aikaan, järjestin meille pienen pikareissun Tallinnaan. Se käy näppärästi, kun paikallainen bussiyhtiö S. Kosonen järjestää täyden palvelun matkoja kotiovelta alkaen.

Itse hyppäsin bussiin kivenheiton päästä kotoa, kuopus nousi autoon Mikkelistä ja esikonen treffattiin sitten Länsisatamassa. Kätevää!

Matkalla huvitin itseäni neulomalla kämmekkäitä jämälangasta. Ihan piti aloittaa alusta.

Yksikseni hykertelin, kun huomasin, kuinka sävysävyyn olin valinnut langan niin juomapullon kuin rannekorunkin kanssa.

Ensimmäinen pysähdys oli jo Juvan ABC:llä. Ei ollut vielä nälkä eikä jano, mutta varmuuden vuoksi kävin kaupasta kahvijuomaa ja juustopuustin. Muuten hyvä, mutta juoma oli tosi makeaa ja puusti niin rasvainen, etten saanut sitä syötyä. Lämpimänä se varmaan olisi ollut parempi.

Monen tunnin istumisen jälkeen olimme vihdoin Länsisatamassa ja siellä satamarakennusten takana näkyi seuraava kulkuvälineemme, Silja Europa. Terminaalissa pahat aavistukset valtasivat mielen. Näytti siltä, että kanssamatkustajinamme olisi satamäärin haalarikansaa. Siis ei pikkulapsia vaan farmaseuttiopiskelijoita.

Kiersimme laivan kaupat ja sitten suunnistimme syömään Fast Lane -ravintolaan, jossa oli mukavasti tilaa. Ruokakin oli maukasta ja annos niin iso, että koko päivän kasvatettu nälkä lähti.

Yöpuulle vetäydyimme hyvissä ajoin pitkän matkustuspäivän jälkeen. Nukkumisesta vain ei tahtonut mitään tulla. Opiskelijabileet olivat levinneet käytäville ja koko yön kuului oven läpi enemmän ja vähemmän kova mekkala. Eikä ollut tullut mieleen ottaa korvatulppia mukaan!

Lyhyiden pätkäunien jälkeen nousimme kuitenkin terhakasti ylös jo varhain. Päivän ohjelmassa oli niin paljon kaikkea, ettei passannut hukata hetkeäkään. Laiva-aamiainen oli yltäkylläinen ja maittava.

Poistuttuamme laivalta veimme pienen tihkusateen saattelemina matkatavarat säilöön hotelliin ja jatkoimme samoin tein kohti käsityöläisten paratiisia eli Karnaluksia. Siellä olikin tehty valtava laajennus sitten viime käynnin. Tilaa ja tavaraa oli ihan valtavasti! Löysimme etsimämme ja vähän vielä muutakin.

Tarkoitus oli kävellä Karnaluksista läheiselle kirpputorille, mutta se aukesi vasta yhdeltätoista emmekä malttaneet jäädä odottelemaan. Onneksi sade loppui sillä aikaa kun pistäydyimme kippaamassa matkalaukut hotellille. Oli oikein hyvä sää kipitellä pitkin katuja.

Matkan varrella oli erikoisen oloisia ötököitä maalattuna betonikaiteisiin.

Kuopus oli toivonut, että kävisimme Forum-kauppakeskuksessa Lush-putiikissa. Siellä tuotteet ovat täysin vegaanista kosmetiikkaa ja kuopus halusi ostaa palashampoon.  Kauppahan oli kuin karkkikauppa, mutta tuoksu siellä oli melko tyrmäävä!

Shampoot olivat niin houkuttelevan näköisiä, että sorruin sitten  minäkin ostamaan oman. Samoin esikoinen suoritti ostoksia, joten ei tullut hukkareissu.

Kaikenlaisia  muitakin houkutuksia oli tarjolla, mutta pitää nyt ensin testata yksi tuote ennen kuin vallan hullaantuu. Lisäksi tuotteissa tosiaan on vahva tuoksu ja täytyy kokeilla, jääkö tuo odööri pesun jälkeen pahasti iholle ja hiuksiin. Sinänsä jännää, että kauppaan mennessä tuoksut suorastaan hyökyivät vastaan, mutta sisällä ollessa tuoksusinfoniaa ei huomannut. Kotiin tuodut shampoopalat taas tuoksahtavat vahvasti.

Kuljeskellessamme poikkesimme jokaikiseen kenkiä myyvään kauppaan. Esikoisella oli nilkkurien löytäminen mielessä, mutta kriteeritkin olivat tarkat. Itse asiassa täydelliset kengät kyllä löytyivätkin, mutta pahaksi onneksi ne olivat nahkaa. Itse olisin ostanut  ne innosta kihisten, mutta minulla onkin ihan eri ideologia kuin ekologisesti valveutununeella esikoisella. Eläinten oikeudet menivät ostoinnon ohi.

Kun päivä alkoi olla pitkällä, alkoi tehdä mieli kahvia. Tallinna on kahviloiden luvattu paratiisi, mutta mikä niistä olisi meille passelein?

Viru-kauppakeskuksesta vihdoin löysimme etsimämme. Tytöille maistui jo suolapalat ennen kakkua. Minä sain esikoisen pinaattipiiraasta osan, ettei tarvinnut pelkällä imelällä pärjätä.

Oli paras koskaan juomani Americano.

Kahden jälkeen saimme hotelli Europasta huoneen ja pääsimme viemään tavarat sinne talteen ja hengähtämään hetken. Kauan emme malttaneet olla paikallamme. Yhdessä päivässä pitää kiirettä, että ehtii kaiken minkä haluaa. Ja me halusimme mennä vanhaan kaupunkiin valokuvia ottamaan.

Tytöt kuvasivat toisiaan ja minä heitä. Välillä katsottiin, mitä muistikortille oli tallentunut.

Olisimme halunneet testata uuden No Nii -ravintolan, mutta siellä ei ollut kasvissyöjälle ruokaa. Yksi kolmesta olisi jäänyt nälkäiseksi, eikä sellainen peli vetele.

Kuopus ei halua kuviaan julkisuuteen, mutta esikoiselta on lupa näiden julkaisuun. Minun ihana lapseni!

Sitten oli nälkä niin kova, että ruokaa piti löytää. Pitsatti, joten ruokapaikasi valikoitui Tule-ravintola raatihuoneentorin laidalta.

Erittäin tunnelmallinen miljöö ja ystävällinen henkilökunta, mutta palvelu oli hämmentävän hidasta ajatellen vähäistä asiakasmäärää. Yhdet asiakkaat jopa poistuivat syömättä, koska heiltä ei koskaan tultu ottamaan tilausta. Ja voi voi... pitsa ei kyllä tosiaankaan ollut parhaasta päästä. Onneksi tyttöjen valinnat taisivat olla vähän maistuvampia.

Jälkiruokaa menimme nauttimaan Tallinnan vanhimpaan kahvilaan, Maiasmokiin. Kahvilan vastapäisellä kadulla oleva vaalea talo kummallisesti kumartaa kohti Maiasmokia seuraavassa kuvasssa. Optinen harha vai mitä tapahtuu?

Ilta oli jo pitkällä, mutta vielä on vitriinissä monenlaista herkkua.

Valitsin taas Pavlovan. Se vaan on niin hyvää!

 

Kahvittelun aikana Tallinnaan oli laskeutunut sininen hetki.

Hotelli Europan sängyissä nukutti makeasti kaiken touhun jälkeen. Seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen oli autuasta laskeutua alakertaan aamiaiselle. Ruokaa oli taas enemmän kuin kukaan jaksaisi syödä. Onneksi kaikkea ei ole pakko ottaa.

Makeaksi palaksi ottamani omenakakku oli taivaallista!

Hotellia ja hotellihuonetta en kuvannut, mutta piti sentään ikkunasta napata kuva. Olihan meillä sentään ihan merinäköala!

Lokit kisailivat ikkunan ulkopuolella, mutta kuvia niistä oli ihan mahdoton saada.

Laiva takaisin kotia kohti lähti jo 12.30 ja tavarat bussiin piti olla nostamassa kymmeneltä. Eli viimeisenä aamuna ei juuri mitään ehtinyt, mutta eipä anneta sen häiritä.

Laivaan nousimme hyvissä ajoin ennen lähtöä. Kävimme kannella napsimassa vielä vähän kuvia. Ensin minusta...

Pää on parturoitu pari päivää aiemmin ja hirmu lyhyeksi. Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara. 

... ja sitten koko porukasta. Oli meillä ihana reissu!

Laivalla vielä lounastimme seisovasta pöydästä. Ruokaa oli monenlaista, jokaisella jotakin ja ihan mahdottoman hyvää. Tällä tankkauksella selvisi mainiosti kotiin saakka.

Kuvasin alkupalat, mutta pääruoan kimppuun kävin niin innolla, että muistin kuvaamisen vasta kun olin syönyt jo yli puolet. Eli tuon täpötäyden lautasellisen lisäksi ahdoin kupuuni vielä aimo annoksen lämpimiä ruokia. Eikä tehnyt tiukkaakaan.

Jälkiruokaa en sitten oikein olisi jaksanutkaan, mutta piti sitäkin hakea. Tytöt auttoivat, ettei tarvinnut yksin syödä kaikkea.

Mitä tulee reissukäsityönä neulomiini kämmekkäisiin, niin kävi vähän hupsusti. Lanka loppui, kun toinen käsine oli vasta puolessa. Nyt täytyy miettiä, kuinka tästä selvitään.

Se oli sellainen reissu. Lystikästä laatuaikaa omien lasten kanssa. Ihan parasta!