Nyt menee yli ymm... polven!

Siitä on jo yli vuosi, kun sain kuopukselta ylläolevan kuvan whatsapp-viestinä ja kainon toiveen, että olisipa ihanaa saada tuollaiset sukat. Kuva on siis lainattu netistä, en tarkemmin tiedä alkuperäistä lähdettä. 

Jahas... Katsotaanpa mitä äiti voi tehdä.

Ensin ostin Riikkapiikan pop up -myyntipisteestä kahvila Alegriasta vaaleanpunaiset langat. Mutta mistä ohje? Siinäpä pulma! 

Aikaa vieri ja kieri, mutta niin vain kävi, että sain Riitta-siskolta syntymäpäivälahjaksi Suomalaisen kirjakaupan lahjakortin, jota hillosin jemmoissani kauan, koska en osannut päättää, mitä haluaisin. Lopulta ostin itselleni iloksi Sydämellisen sukkakirjan, joka Merja Ojanperän uutuusteos. Ja kappas vain, sieltähän se Nelli-sukkien ohje löytyikin!

Vielä meni hetki, ennen kuin pääsin vauhtiin. Mutta kun aloitin, homma sujui miltei itsestään.

Välillä piti päätellä aikaisemmat tekeleet ennen kuin voi jatkaa uuden neulomista.

Näihin sukkiin tuli ranskalainen kantapää. Enpä ollut sellaista ennen tehnytkään. Alku kantalapusta tehdään samoin kuin perinteisessä vahvistetussa kantapäässä. Ja se varsinainen ranskalainen osuus jäi näissä vaaleanpunaisissa unelmissa kuvaamatta. Hupsis.

Ensimmäisen kantalapun jälkeen jalkaterä valmistui sukkelaan ja toinen sukka oli pian samassa vaiheessa.

Kun kuopuksen vaaleanpunaiset sukat valmistuivat, mietin kuinka saisin niistä parhaat kuvat. Tällaiset pitkät pötköt eivät näytä tasolla miltään, jalkaan ne pitäisi saada. Koska Tallinnan reissu oli jo tiedossa, ajattelin, että siellähän sitä kivat kuvat saisi sukista napattua.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Jos kuvaan kuopuksen sukkia Tallinnassa, olisipa oiva juttu, jos esikoisella olisi samanlaiset... Jaa, mutta aikaa ei olisi kuin viikko, ja pitkäsääriselle esikoiselle pitäisi tehdä vielä pitemmät sukat. En ehisi.

Mutta ajatus ei jättänyt rauhaan. Olisi pakko kokeille ja yrittää ehtiä! Kotona ei tietenkään ollut sopivaa lankaa. höh. Paitsi... Olihan! Kirppislöytönä ostamani neljä kokonaista ja yksi vajaa kerä vaaleansinistä Seitsemää veljestä. Kai näistä saisi...?

Ei kun sitten silmukoita luomaan! Koska piti vähän soveltaa ohjetta, päätin tehdä kahta sukkaa yhtä aikaa. Piti löytää kahdet 3,5 puikot. Onneksi on tuo apuri, jolla saa mitattua puikkojen paksuuden helposti.

Aluksi näytti, että on tulossa aivan liian suuri sukka. Jatkoin kuitenkin eteenpäin uskaliaasti ja lopulta rohkeus palkittiin. Hyvä tuli!

Kuvassa on mukana myös punaraidalliset välipalana  neulotut sukat ja keskeneräiset Roosa nauha Apila-sukat.

Kun siniset sukat alkoivat hämmästyttävän nopeasti valmistua, oli kiva laittaa tekeleet vierekkäin ja nähdä työnsä tulokset.

Nyt muistin jopa ottaa kuvat ranskalaisesta kantapäästä.

Huh, maanantaina aloitetut esikoisen sukat olivat lopulta lauantaina valmiit. Oli siinä kyllä ollut tekemistä, melkein sormet välillä kramppasivat. Sunnuntaina matkustettiin Tallinnaan ja maanantaina napsimme sukkakuvat idyllisella Pikk jalg -kadulla. Tällaiset niistä tuli:

Ihan olen tyytyväinen. Iso työ, mutta ihan kelvollinen lopputulos.