Kun käytin kirjapostauksissa rekvisiittana amatsoninliljan ja kärsimyskukan kukkia, tulin katselleeksi niitä pikkuisen tarkemmin kuin ikinä ennen. Aikamoisia luonnon taideteokisia, oikein pieniä ihmeitä!
Jos tällainen pitäisi tehdä omin käsin, tekemättä jäisi.
Onneksi nykykameroilla voi tallentaa nämäkin ihmeet talven pimeyteen katseltaviksi.
Amatsoninliljan kukka ei ihan yhtä monimutkainen ole, mutta sepä vakuuttaakin rauhallisella tyylikkyydellään.
Luonto on taitavin taiteilija!
Tuota usein mietin, kuinka taitava luonto on. Usein olen yrittänyt maalailla kortteihin maisemia, mutta luonto on vaan taitavampi. Onneksi on luonto ympärillä antamassa iloa elämään, vaikka itse on niin ei osaa kaikkea.
VastaaPoistaIhanaa lokakuun jatkoa!
Onneksi kaikkea ei tarvitsekaan osata itse. Nautitaan vain ja ollaan onnellisia luonnon ihanuudesta ympärillämme!
PoistaLokakuu vetelee jo viimeisiään, joten taidanpa toivotella sinne päin jo tunnelmallista talven odotusta!
Luonto on kaunis,ja kukat ,varsinkin tämä kärsimyskukka.
VastaaPoistaMeillä kasvoi -60 luvulla keittiön katossa,joo katossa isä poltteli sisällä kiltaa....ja se jaksoi vuodesta toiseen avata kukkia,minua joskus ihan itketti kun aattelin kuinka kovilla "kukka-rukka olikin" (itku-iikka kun olen:)
Mutta nautin suunnattomasti.et usko kuinka paljon olen tuijottanut tuota kaunista ihanaa kukkaa.oLet kuvannut sen huippu taidokkaadti!!:)Onneksi katsominen ei kuluta sitä näkymättömäksi:)
Luonto on huippu taiteilija!!!
Kiitos sinulle niin ihanasta tarinasta!
...ja anteeksi kun kommentoin tuollai tökerösti:)))
Liisa, kommettisi ovat aivan ihania <3 eivätkä yhtään tökeröjä. Jatka vain samaan malliin! :)
PoistaMenestyikö teillä kärsimyskukka ihan sisällä? Vau! Minulla se on kyllä talvet sisätiloissa, mutta ressukka on aina ihan kamalan kärsineen näköinen. Luulen, ettei sen paikka lähellä lämpöpattereita ikkunan alla ole paras mahdollinen...