Turmanluoti

Näitä kirjapostauksia näköjään syntyy nyt putkena. Mutta tämä on toistaiseksi viimeinen tällä erää. Lupaan.

Jossain vaiheessa luin uusimman Lehtolaisen aina heti kun se ilmestyi. Sitten iski kyllästyminen ja varsinkaan Hilja Ilveskero -sarja ei kunnolla kolahtanut. Nyt on monta Maria Kalliotakin lukematta.

Kirjakauppaliiton jäsenet ovat jo usean vuoden ajan jakaneet Kirjan ja ruusun -päivää ostaville asiakkailleen lahjakirjan. Tänä vuonna se oli Leena Lehtolaisen Turmanluoti. Kuten edeltäjänsä, tämäkin opus on ohkainen, vain 128 sivua.

Uteliaisuus sai minut tarttumaan tähän novellimaisen lyhyeen Maria Kallio -dekkariin. Tyyli on tuttua Lehtolaista, juoni ei keskity pelkkään poliisityöhön vaan mukana on vahvasti myös perhe-elämä, yliopiston tutkijana ja professorina työskentelevä puoliso Antti ja jo pitkälle teini-ikään varttuneet lapset Iida ja Taneli.

Pasifisti ja aikoinaan siviilipalveluksen suorittanut Antti on yllättäen kiinnostunut ampumisesta ja on jopa liittynyt metsästysseuraan. Hirvimetsällä sitten tapahtuu traaginen onnettomuus, joka osoittautuukin murhaksi. Yllättäen Anttikin on epäilty.

Kenen luoti loppujen lopuksi tappoi epäonnisen metsästäjän ja kuoliko oikea uhri? Voiko tavallisella yliopiston tutkijalla olla vihamiehiä?

Näppärän pieni välipalalukemisto, joka pitää hotkaista miltei yhdeltä istumalta. Vähän häiritsi, että näinkin suppeassa jutussa äänessä oli välillä Maria, välillä Antti tai jopa Iida tai Taneli. Tuli vähän tunne, että teksti on luotu kiireessä, mutta kyllähän rautainen ammattilainen siitäkin selviää. Taidanpa ottaa luvun alle lisää Lehtolaista...