Myyrä, muumi ja mymmenen muuta

Minä ja Outolan pojat

Sunnuntai oli jälleen messupäivä. Sama kolmen kopla kuin edellisenäkin päivänä oli niin hyvissä ajoin liikenteessä, että jouduimme jopa odottamaan messuovien avautumista eteishallissa. Kun pääsimme messualueelle, siellä oli hyvin väljää, jopa tyhjää. Siis oikein oiva tilaisuus napsia miljöökuvia.

Adlibriksen osastolla olisi voinut kirjahoukutusten lisäksi langeta lankaostoksiin. Siellä oli myös monta houkuttelevaa käsityökirjaa vain kymmenen euroa kipale. Mutta ihan onnittelin itseäni, kun osasin olla ostamatta.

Messujen teemamaa oli tänä vuonna USA. Se näkyi haastateltavissa, mutta muuten ei niin kovin paljoa osastoilla. Paitsi tällä yhdellä:

Joku polkupyöräläheteistä on näköjään jähmettynyt patsaaksi käytävälle.

Tytöillä oli sunnuntaillekin tiukka aikataulu, mutta minulla ensimmäinen merkintä messulehdessä oli vasta kello 11.00. Sekin lasten alueella, Kumpula-lavalla. Olikin hyvä, että tulin kurkistaneeksi messualueen lasten maailmaan. Siellä oli vaikka mitä kivaa! Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, mutta koska kaikkialla oli paljon pientä yleisöä, en sitten viitsinyt kuitenkaan räpsiä.

Kumpula-lavan esiintyjä oli loistava sananikkari Jukka Itkonen. Hän luki lavalla runoja uusimmasta kirjastaan Tukaani puussa.

Itkosen maanmainiot tekstit heräävät eloon kirjailijan tulkitsemina.

Koska yleisössä olikin melkein enemmän aikuisia kuin lapsia, runoilija muutti käsikirjoitusta lennossa ja saimme kuulla runoja myös viimeisimmästä aikuisille suunnatusta runokirjasta Viisi vuodenaikaa ja mahtavan 100-vuotiaan isänmaan kunniaksi kirjoitetun runon. Tästä runohetkestä jäi hyvä maku suuhun ja iloinen mieli.

 
Itkosen lopetettua lähdin liikehtimään jälleen kohti Senaatintori-lavaa. Matkan varrella näkyi väkeä Muumilaaksosta.

Sunnuntain seuraava ja minulle viimeinen ohjelmanumero oli Ultra Bra -yhtyeen sanoittaja Anni Sinnemäen ja säveltäjä Kerkko Koskisen haastattelu. Tämä oli enemmän tyttöjen juttu, mutta toki halusin minäkin kuulla haastattelun.

Haastattelun jälkeen tytöt jonottivat jälleen signeerausta ja sitten olikin ruoka-aika. Kävimme taas ruokamessujen puolella hakemassa kreikkalaistyyppistä murkinaa. Minulla oli possugyros ja tytöillä vegeversiot. Nam!

Tässä vaiheessa alkoi meikäläisen messuaika olla kortilla. Juna kotiin lähtisi Pasilan asemalta 13.25. Mutta vielä arvelimme ehtivämme herkuttelemaan jälkiruoaksi kuplavohveleilla. Vähän tuntui menevän aikataulu tiukaksi, mutta koska matka messukeskukselta Pasilan asemalle on hyvin lyhyt, tilasimme vohveliannokset. Aika herkku!

Ei voi juuri kehua rauhallisella nautiskelemisella, kun kiire kipitti kantapäillä. Hotkaistuani herkun pistäydyin vielä pikaisesti vessassa ja sitten takkia ja laukkua hakemaan narikasta... Ou mai... Hirmuinen jono! Oli niitä, jotka vasta tulivat messupäiväänsä aloittelemaan ja kaltaisiani poislähtijöitä. Jono lyheni verkkaan ja vähän alkoi jo huolestuttaa... Onneksi sain tavarani kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen, kun junan lähtöön oli vielä 15 minuuttia aikaa. Kiireellä kipitin kohti asemalaituria, liikennevalot olivat puolellani ja kas - ennätin seistä tuulisessa syyssäässä vielä 9 minuuttia ennen kuin pääsin astumaan junaan.

Junamatkasta ei ole raportoitavaa, sukanneule vain jatkui... Kotona olin iltakuuden kieppeillä ja jäin ihmettelemään, mihin se lomaviikko oikein hupeni.