Suunnittelemattomat sukat

Kun olimme syyslomaviikon aluksi tyttöjen kanssa Tallinnassa, huomasin maanantaina Facebookista mielenkiintoisen ilmoituksen. Kotikaupungin Taito Shop huhuili sukanneulojia lankapalkalla. Neulojat saisivat lankakerän omakseen neulomalla yhden sukan reilussa viikossa ja tuo sukka lähetettäisiin valokuvattavaksi jonnekin. Myöhemmin mallisukat palaisivat takaisin ja neulojat saisivat hakea omansa pois.

Oi kuinka hauska yhteinen projekti! Tähän halusin ehdottomasti mukaan,  mutta voihan... Olin reissussa kaukana. Voisinko ehtiä mukaan, jos pääsisin hakemaan langan vasta keskiviikkona?

Laitoin Facebookin kautta viestiä Taito Shopin mukavalle henkilökunnalle ja kerroin tilanteen. Heti sain apua! Lupasivat varata minulle mieleisen langan jäljellä olevista. 

Kotiin palattuani pinkaisin saman tien keskiviikkona aamupäivällä hakemaan minulle varatun langan. Se oli ihanista värisävyistä pätkävärjätty Lana Grossa -lanka.

Muuta ohjenuoraa ei neulojille ollut, kuin että jokaiselle puikolle pitäisi luoda 16 silmukkaa. Oho... siis kolmosen puikolla neulottava materiaali ja niin monta silmukkaa. Se tarkoittaisi, ettei ihan pikku sukka ollut tulossa.

Samalla päätin testata Karnaluksista ostamiani uusia puupuikkoja. Neulomisestakin on tullut välineurheilua ja tykkään kyllä eniten näistä puisista puikoista. Bambu on liian taipuisaa, mutta ruusupuu ja koivu toimivat mainioisti.  Paitsi että ruusupuiset puikot tuppaavat katkeilemaan. Mitenkähän nämä...

Puikot osoittautuivat oikein käyttökelpoisiksi ja käteen sopiviksi. Myös Lana Grossa lanka oli miellyttävää työstää ja jouhevaa neuloa. Oli hyvä työtuntuma, joten neule eteni ihan itsestään. Keskiviikkoiltana ajattelin pistää ensimmäisen sukan alulle, että seuraavan päivän linja-automatkalla voisin sitten vain huruutella menemään. Mutta kappas: työ joutui niin itsestään, että "vähän alulle" tarkoitti käytännössä kantalappuun saakka neulomista.

Bussimatkalla Savonlinnasta Helsinkiin valmistui ensimmäinen sukka vaikka alkumatkan tuhrasin lukemalla kirjaa. Tälläinen tuli:

Lana Grossa -langassa värit vaihtuvat selvärajaisesti, joten oli todella vaivatonta aloittaa toinen sukka täsmälleen samasta värikohdasta kuin ensimmäinen. Aikaisemmat pätkävärjätyt lankani ovat olleet liukuvärjättyjä, joissa värin vaihtumiskohtaa joutuu vähän pähkäilemään. Tämä lanka todella vakuutti helppoudellaan!

Toista sukkaa aloitellessani jouduin kerimään pienen kerän päästäkseni sopivaan värinvaihtumiskohtaan. Mutta kuten jo totesin, se oikea paikka oli hyvin helppo löytää.

Kotimatkalla kilkuttelin puikkoja junassa ja viimeinenkin sukka valmistui kuin itsestään. Jos ei jemmoissani olisi jo pienen lankakaupan verran lankaa varastossa, hamstraisin varmaan tätä Lana Grossaa keräkaupalla. Nyt yritän hillitä himoni ja hallita haluni. Ensin pitää neuloa entiset!

Olen naiseksi isojalkainen, mutta nämä kuudellatoista silmukalla neulotut sukat ovat minulle väljät. Jos jalan koko olisi 42 tai 43, sukat olisivat varmaan passelit. Yritin kuitenkin kuvata niitä jalassa, kun eivät nuo sukat oikein litteinä lättyinä miltään näytä.

Tämä oli kiva yhteisprojekti. Vein toisen sukista keskiviikkona Taito Shopille ja sieltä se lähtee kavereidensa kanssa kuvattavaksi muualle. Jään jännityksellä odottamaan millaisessa seurassa sukkani myöhemmin esiintyy ja missä...