Viininpunainen juhannusruusu

Käsityöpäivitys tässä, päivää!

Jälleen on virkkuukoukkua heiluteltu ja ylimääräiseksi jäänyt viininpunainen Lilli-ontelokude on päätynyt kerältä matoksi Lankavan Juhannusruusu-maton ohjeella. Tädillä on tähän virkkaamiseen ihan himo ja pakkomielle. Ajatukset selkenevät, kun lanka soljuu sormien välistä ja iso koukku rouheasti tanssii pitkin keskeneräistä tekelettä.

Harmaat matot ovat vielä täällä meillä, vasta ensi viikolla ne pääsevät uuteen kotiinsa aika kauas. Siksipä kuvasin tuon uuden aikaansaannoksen ensin aiemmin valmistuneen maton päällä. Pienempi on, mutta eihän tähän mennyt kudettakaan kuin vajaa kolme vyyhteä.

Kun mattojen kanssa olohuoneessa pyllistelin, satuin katsomaan ikkunasta ulos ja ilokseni huomasin ruusun kukkivan jo. Juhannusruusu kerkesi jo kukkimisensa tältä kesältä kukkia, mutta tämä mikä-lie-ruusu on vasta pääsemässä kukoistuksessa alkuun. Siksi kävin nappaamassa pari huumaavasti tuoksuvaa kukkaa maton kanssa samaan kuvaan. Ruusu kuin ruusu, matto saa olla juhannusruusu satuvärissä.

Viininpunainen matto on jo uudessa kodissaan, Sattumoisin tiesin, kuka siitä ehkä ilahtuisi eniten, enkä luullakseni ihan väärin arvannutkaan.

Samalla kun ryntäilin ulkona napsimassa ruusunkukkia maljakkoon, huomasin purppuraheisiangervon kukkien muuttuneen komeiksi punasävyisiksi siementuppiloiksi. Aika hienot! Voisikohan noita kuivata talvea varten?

Kukka näyttää ensin tältä...

mutta muuttuu myöhemmin aivan eri näköiseksi.

Purppuraheisiangervopensas on töröttänyt pihassamme jo vuosia. Miksi en ole aiemmin näitä siementuppiloita huomannut? Ihan olen kulkenut ummessa silmin, hohhoijaa!