Hiekkaveistoksia ja luontoa

Hui haipakkaa, sunnuntaistakin on jo kaksi päivää ja reilun tunnin päästä jo kolme... Luulen joutuneeni aikavarkaan uhriksi, koska on niin kiire, ettei kerkeä mitään tekemään, (Tai kyllä kerkeää, olen ollut niin ahkera, että itsekin ihmettelen, mutta en virtuaali- vaan todellisessa maailmassa. Tekemiseni ovat aika tylsiä siivous-, puunaus- ja putsauspuuhia, joten ei niistä sen enempää. Hauskuuksia en ole ehtinyt yhtään humputtelemaan. Sen vaan sanon, että aika mainiota, että silloin tällöin erittäin harvinaiset vieraat lupaavat tulla kylään. Se saa Kotosellakin aikaan mukavanlaista kotoista pöhinää.)

Mutta siis sunnuntaihuveihin palatakseni...

Kun setä pääsi pois töistä, joihin oli pitänyt kiiruhtaa jo aamukuudeksi, telläydyimme juhlallisempiin tamineisiin ja suunnistimme Kuokkalaan rippijuhliin. Siellä oli jo suurimma kalaasit ohi, mutta hyvin ennätimme mekin saada osamme isäntäväen vieraanvaraisuudesta ja herkuista.

Emme jääneet juhlapaikalle asumaan, olihan isäntäväki jo varmaankin välillä huilin tarpeessa. Meidän matkamme jatkui kohti Enonkoskea, jossa oli lauantaina ollut Kalamarkkinat ja hiekanveiston EM-kilpailut. Pääsimme näkemään monta toinen toistaan hienompaa taideteosta, jotka olivat syntyneet teemaan Suomi 100.

Ensimmäisenä rivistössä oli upea linna. Se oli italialaisen taitajan Walter Fantinon veistos Linna Suomelle ja palkittu kolmannella palkinnolla. Linnassa oli lukemattomia hienoja yksityiskohtia ja kekseliäästi linnan muotoihin oli piilotettu piirteitä paikallisista rakennuksista. Yhdessä kuvassa näkyy taustalla Enonkosken kirkon torni ja löytyyhän tuo samainen torni Fantinon veistoksestakin.

Yleisöäänestyksessä Linna Suomelle tuli toiseksi.

Koko kilpailun voitti venäläisen Tanya Tikan maapalloveistos. Onhan se hieno ja taidokas, mutta symboliikka ei avaudu minulle. Onko Suomi olevinaan tuollainen vanha ja väsynyt mies? Ei kai...

Kuvasin kaikki veistokset, mutta en tullut pistäneeksi muistiin tekijöitä.

Valko-Venäläisen Vadim Bandaretsin Sibelius oli mahtavan mahtipontinen ja tarkkaa työtä. Ihan harmi, ettei tämä teos päässyt palkinnoille.

Olipa paikalle veistetty myös Mannerheim. Tekijä oli Liettuasta, mutta nimi on hukassa.

Unkarilainen taiteilija oli tehnyt tällaisen veistoksen. Hieno ja taidokas tämäkin, mutta ehkä jos tietäisi teoksen nimen, symboliikkakin avautuisi paremmin.

Kreikkalainen Evangelos  Stafylidis taiteili hiekkaveistoksen, jonka reiästä näkyi läpi.

Suomalainen kilpailija Timo Koivisto oli ottanut aiheekseen Tom Of Finlandin ja palkittiin toisella palkinnolla.

Rait Pärg Virosta on jo konkari Enonkosken kilpailuissa. Tällä kertaa työ ei päässyt palkinnoille.

Tanskalaisosallistujan näkemys 100-vuotiaasta Suomesta oli melko abstraktinen.

Norjalaisen veistäjän Elisabeth Kristenssenin työ oli kiehtova ja tarkkaa, yksityiskohtaista työtä.

Yleisöäänestyksen ykkössuosikki oli ukrainalaisen Yurlu Kosterinin hauen leukaluuta kantelenaan soitteleva Väinämöinen.

Joku nimekkäämpi hiekkaveistäjä joutui perumaan osallistumisensa viime tipassa. Hänet korvasi vain 14-vuotias enonkoskelaisnuori Sofia Sopanen, joka ei kovaa seuraa säikähtänyt. Sofian työ on taidokas majakka.

Patsasteltuamme aikamme kesäisessä helteessa ihmettelemässä toisten taitoja, alkoi jano ahdistella, Onneksi kauppa oli auki ja apu lähellä. Myös kaupan pihasta löytyi vekkuli veistos.

Mutkan kautta suoraan kotiin tarkoitti pistäytymistä Lipetissä. Isä ja äiti siellä olivat jo saunan lämmittäneet ja ruuan laittaneet. Kyllä hyvältä maistui  sauna ja pulahdus raikkaasen järviveteen sekä sen jälkeen makkara ja grillissä lämmitetty leipäjuusto. Koko päivän oli ollut niin mukavaa, että ihan kuin olisi lomalla ollut!

Lipetissä kuljin jälleen kamera kourassa.

Isä tietää, että tykkään onkimisesta ja oli kaivellut onkijalle matoja valmiiksi. Liotin onkea järvessä, mutta ei ollut kala syönnillään. Paitsi sinnikkään yrittämisen tuloksen koho painui veden alle ja minähän onkea ylös järvestä nostamaan... Olipa painava!

Yläleuastaan ongenkoukussa killui suurempi saalis kuin ongella ikinä. Lahnalapsi oli haksahtanut haukkaamaan vaarallista herkkua. Juuri yhtään ei kala tapellut vastaan, kun sitä rantaan hilasin, Isä tuli apuun ja noukki kalan järvestä ämpärillä, sillä en uskaltanut nostaa noin isoa vonkaletta heikon siiman varassa ilmaan.

Sellaiset olivat Kotosten sunnuntaiajelujen saaliit. Ei pöllömpi päivä!